liceo

Ny viimein sain aikaseks kirjottaa tän postauksen uruguaylaisesta koulusysteemistä ja erityisesti tietenkin liceosta. Kaikki kuvat on otettu sellaset reilut kaks kuukautta sitten mikä on mainio esimerkki bloginpitäjän laiskuudesta jajaj. Nyt on hyvä kirjottaa koulujutuista ku just alko melkee neljän kuukauden kesäloma. Jep. No kumminkii, aiheeseen.

Uruguayssa siis lapset alottaa 6-vuotiaina escuelan, jota käy kuus vuotta. Se on niinkun suomen ala-aste, opiskellaa kaikkia perusjuttuja luokanopettajan kanssa. Mun uruguaysisko on tokalla luokalla escuelassa tällä hetkellä ja sen juttujen kautta pääsen aina seurailemaan kahdeksanvuotiaiden dramaattisia elämänkäänteitä ja kuuntelemaan valitusta siitä kuinka seitsemän kertotaulu on vaan vaikein juttu ikinä. 

Escuelasta siirrytään liceoon, joka on myöskin kuusi vuotta. Koulunkäynti on pakollista 18-vuotiaiksi asti, sen jälkee jos vieläkin jumittaa jossain liceon alkuvaiheilla saa käsittääkseni antaa periksi. Tässä tilanteessa yleensä otetaan sitten suunnaksi armeija, koska se on ainut keino saada suht hyväpalkkanen työ ilman kunnon koulutusta. Anyways takasin aiheeseen, eli siis opetus liceossa tapahtuu niin että on oma luokka joka pysyy samassa luokkahuoneessa koko päivän, opettajat kiertää luokissa opettamassa. Päivä koostuu viidestä seitsemään oppitunnista jotka kaikki kestää 35 minuuttia. Päivässä on kolme välituntia, joista kaksi on viisi ja yksi kymmenen minuuttia pitkä. Siinä ajassa ehtii käydä ostamassa jotaa syötävää koulun cantinasta eli sellasesta kiskakahvilahommelista, käydä vessassa ja hengata käytävillä välituntien aikana vallitsevan yleisen kaaoksen keskellä. 

Koulupäivä kestää nelisen tuntia, vähän päälle tai alle. Koulua käydään kolmessa eri vuorossa, aamu (n 8-12), iltapäivä (n 13-17) ja ilta (n 18-22). Joissain kouluissa on myös yövuoro aikuisopiskelijoille. Itse olen käynyt tämän vuoden aamuvuorossa, normaalisti koulu alkaa 7.45 ja loppuu 12.20. Harvinaisuus kuitenkin on että päivä alkaa tai kestää siihen asti mitä lukujärjestys sanoo, on enemmän sääntö kuin poikkeus että ainakin yksi profe eli opettaja jättää ilmestymättä ja oppitunteja siirrellään sitä korvaamaan vähän miten sattuu. 

Liceossa neljä ekaa vuotta on ihan perus standardiopiskelua, kaikki opiskelee samoja aineita samoja määriä, kuten matikkaa, fysiikkaa, kemiaa, englantia, filosofiaa etc. Viidentenä ja kuudentena lukiovuonna saa valita mihin haluaa erikoistua. Viidentenä vuonna on tarjolla humanistinen, tieteellinen, biologinen ja taiteellinen suuntaus. Opiskellaan siis tiettyjä tuntimääriä perusaineita jotka on samat kaikissa ja jotka muodostaa noin puolet opiskeluista. Toinen puoli on suuntautumiselle ominaisia aineita, esim tieteellisestä löytyy mm ekstra matikkaa ja fysiikkaa ja jonkinkaltaista tiedepiirrustelua, kolmiulotteista ja sellasta. Kuudentena vuonna erikoistutaan erikoistumisen sisällä, kaikista paitsi taiteellisesta on tarjolla kaksi eri suuntautumista joista valita, mahdollista myös valita jotain toisten suuntautumisten tarjonnasta mutta siihen on jotain sääntöjä joista en tiedä.

Itse olen ollut tämän alkuvuoden neljännellä luokalla. En tiedä miks mut pistettiin sinne, normaalisti vaihtarit sijoitetaan viidennelle vuodelle. Neljännellä kaikki siis periaattessa ois mua kaks vuotta nuorempia eli niinku ysiluokkalaisia, mutta koska uruguay on millanen on suurin osa mun luokkatovereista oli kyllä täysi-ikäisiä uusittuaan syystä jos toisesta aikaisempia vuosia. Tulevana syksynä (suomen keväänä)  alotan viidennen ja meinaan tehä biologisen iltavuorossa ja jatkaa samassa lukiossa missä olin tässä keväälläkin.

Täällä suurin osa opiskelee julkisissa oppilaitoksissa mutta mahdollista on myös laittaa lapset yksityisiin kouluihin ja lukioihin jos rahassa löytyy. En hirveesti tiedä niitten toiminnasta mitään, oon ite julkisessa ja tykkään. Sen verran mitä tiiän ne on lähes poikkeuksetta katolisia, niiden opetuksen taso on huomattavasti parempi kuin julkisissa ja niissä pitää käyttää kunnon koulupukua. Julkisissa on normaalisti vaan pukukoodi, esim. koulun t-paita ja farkut. Mun liceossa pitää olla musta paita (mieluiten koulun logolla varustettu mutta jos ei ei siihen kuole) ja pitkät housut. 

Kuka bongaa suomalaisen kuvasta?

Uruguaylaisen opetuksen taso näin suomalaisen näkökulmasta, noh, ei ole ihmeellinen. Saa arvostamaan suomalaista ihan uudella tavalla. Opiskelu on aika tehotonta, opettaja sanelee ja oppilaat kirjottaa ylös. Melkein aina kokeissa saa käyttää muistiinpanoja, jutella kavereitten kanssa ja pyytää opettajalta apua. Silti arvosanat ei oo ihmeellisiä ja on tosi normaalia jäädä jumittamaan liceon alkuvaiheille huonojen arvosanojen tai liiallisen lintsauksen vuoksi. On ihan normaalia että samalla luokalla on oppilaita joilla on kymmenen vuoden ikäero. Etelä-Amerikan muihin maihin verrattuna uruguay on kyllä huomattavan hyvä, rajan toisella puolella Santanassa eron brasilialaisen koulusysteemin kanssa kyllä näkee selvästi. Uruguay lahjoittaa kaikille opiskelijoille oman tietokoneen auttamaan opiskeluissa. Ei mitään macbookia tietenkää, sellasen muovihärpäkkeen, mut kumminkin. 

Mulla olis varmasti vielä vaikka mitä kerrottavaa mut nyt ei enää tuu mielee, jos mietityttää kysykää ihmeessä selvennyksiä mun sekavaan selitykseen ja muutenkin ihan muuten vaan! Nyt jatkan lomailua täällä kolmenkymmenen asteen ilmoilla, see ya!

sweeeeet 17 (& 8)

Uruguayperheessäni juhlittiin marraskuun alussa kaksia synttäreitä, minun 17- ja siskon 8-vuotis. Nyt kun kerrankin on kuvia ajattelin laittaa joitakin tänne bloginkin puolelle! 

Marraskuun ekana viikonloppuna juhlistettiin siis kuten aikaisemmin mainitsin hostsiskon 8-vuotisjuhlia. Juhlat oli tarkoitus pitää lauantaina, mutta koska satoi aivan kaatamalla (uruguayssa kaatosade on oikeesti kaatosade, suomen vastike ei yllä lähellekkään) juhlat siirrettiinkin sitten sunnuntaille. Mentiin campolle eli niinku maaseudulle (huono vastike mutta tähän hätään kelpaa) pooloklubin läheistölle, laitettiin kamat paikoilleen ja pian paikalle olikin jo ilmestynyt juhlien kutsuvieraat, eli siskon luokkatoverit ja kaverit. Siinä sitten riehakkaan lapsijoukon kanssa puuhailtiin kaikenlaista, aarteenmetsästyksestä sekkailukierrokseen. 

Sisko sai minulta ja suomiperheeltä lahjaksi punaisen angry birds-pehmolelun ja niitä angrybirds-pastilleja myös (joita se muute rakastaa yli kaiken). Lintu sai valtavan suosion ja tähän mennessä joka päivä sen "sulat" on harjattu ja sitten laitettu jotain disneyprinsessahajuvettä (joita muuten löytyy yllättävän laaja kokoelma), se on ollut mukana koulussa ja kavereilla leikkimässä. Perheelle suuret kiitokset täältä siis! :)

Täällä uruguayssa juhlat on aivan eri mittakaavassa, kaikki mietitään ja suunnitellaan viimetippaan, normaalisti vuokrataan joku klubi jossa järjestää, kaikki on todellakin aina viimeisen päälle. Suurimpia juhlia täällä on tyttöjen 15- ja poikien 18-vuotisjuhlat, joihin on ihan normaalia kutsua satoja ihmisiä ja jotka kestää yleensä siitä iltakymmenestä aina aamupalaan asti (joka luonnollisesti tarjoillaan juhlapaikalla). Itse en ole vielä päässyt tätä eteläamerikkalaisuuden huipentumaa (:D) päässyt kokemaan, mutta mun kaverit on luvannut että ottaa mut mukaan seuraaviin mihin menevät.

Kuvia siskon juhlista, en laita mitään missä näkyis ihmisiä, parempi niin. 

Kakku ja pikkunaposteltavaa 

Juhlapaikka

Edellisen päivän sateen ja mudassa möyrimisen jälkeen valkoset kengät ei ollu enää niin valkoset jajaj

Sitten tästä seuraavana perjantaina oli mun juhlat, täytin 17 - viimein jajaj! Liceossa mulle ostettiin empanada juhlien kunniaks ja mulle laulettiin se synttärilaulu viidellä eri kielellä: espanja, portugali, englanti, suomi ja italia, yhhh tiiättekö ku koskaa ei tiiä mitä tehä sen aikaa ku muut laulaa ja sit vaa päätyy hymyilemään kiusaantuneena, tossa oli aikamoinen kärvisteleminen jajajaj :D

Mun hostvanhemmat oli ehdottaneet että jos haluan voin järjestää juhlan meillä kotona, joten tartuin tilaisuuteen, kerranhan sitä vaan viettää synttäreitä uruguayssa! Vietettiin sellanen rento ilta (no oikeastaan yö) pelaten poolia, grillaillen, kuunnellen musiikkia ja jutellen.. Meitä oli aika pieni porukka koska en viitsinyt alottaa sitä draamaa että kuka kutsutaan ja kuka ei ja silleen, täällä ihmissuhdekuviot on tosi monimutkasia ja en halunnu kutsua hirveesti porukkaa ku se vaa ois meinannu paljon enemmän panostusta ja oon laiska. Kutsuin ihan vaa tomken ja kaikista parhaista kavereista parhaimmat joitten kanssa tulee eniten vietettyä aikaa. Kaikki ei harmi kyllä päässyt koska luonteenomaisesti jätin kaiken suunnittelun ja kutsumisen niin viime tippaan ku vaan voi jättää. :D 

Mun hostäiti rakastaa juhlien järjestämistä joten annoin sille aika vapaat kädet, sanoin etten haluu mitää erikoista mikä aiheutti sille vähän tuskaa, se ois nimittäin halunnu peribrasilialaiseen tyyliinsä mennä all out kaiken koristelun ja tarjoamisen kanssa jajaj :D Sen käsitys "ei mitään erikoista" oli aika erilainen kun mun (kyllä, meillä oikeesti oli tollaset valot mitä nois kuvissa näkyy ! :D), mutta ei se mitään, juhla oli ihana. Sain kivoja lahjoja ja vietin aikaa kavereitten kanssa, paras ilta mitä olisin voinut toivoa. Mun hostperhe ja mun kaverit on ihania, olen ollut aivan järjettömän onnekas niin monen asian kanssa että ei rajaa.

Tomke looking good (jajaj perdon)

... :D

Foooooooood aka ainut asia mikä merkitsee vaihtarin elämässä jajaj

Mitä oikeesti tapahtu aijai nykyajan nuoret ja netti

Mulla oli kakku ja kaikki! iha proper party siis jajaj :D

Täällä tudo bem, toivottavasti sielläkin! (uuuuuuu huomiokaa mun sneaky portugali!)

kulunut kuukausi ja epäselvä selitys

On taas pieni ikuisuus kulunut siitä kun viimeksi kirjoitin, melkein kuukausi! On tapahtunut niin hirveästi kaikkea että on ihan mahdotonta edes yrittää koota mitään järkevää kokonaisuutta kaikesta. 

Minä olen...

...opiskellut enemmän tai vähemmän ahkerasti jaja. Ihailkaa, sain parhaan arvosanan astronomian kotitehtävästä, vaikka tein sen ihan yksin ja kokonaan espanjaksi! Liceossa ihan oikeasti teen asioita, kirjoitan muistiinpanoja, teen kokeita ja projekteja ihan niinkuin kaikki muutkin! (Siis jos kaikki muutkin olisi kielitaidoltaan kyvyttömiä ja pihalla kaikesta lähes koko ajan jajajaj) Tarkempi postaus liceosta on ollut tulossa jo kohta kuukauden, kyllä se vielä tästä!

...jutellut kotiin ja kavereille, kaikki yhtä ihania hulluja ku aikasemminkin <3 ajoittain koen pientä ikävää

...viettänyt aikaa perheen ja kavereiden kanssa. Nyt voin sanoa että olen saanut oikeita samanhenkisiä kavereita, joille voin jutella ja luottaa. Löytänyt oman paikan tässä sosiaalisen elämän viidakossa johon ulkopuolelta tulleena kompastelin vähän eksyneenä. Perheen kanssa sujuu tosi hyvin, sisko tuntuu ihan omalta siskolta jo (vaikkei elli sinuu kyl päihitä mikää) ja muutenkii mulla on täällä sellanen olo että oon kotona. Viime viikkonloppuna suomalainen vaihtari Minas de Corralesin pikkukylästä joka on vähän päälle tunnin matkan päässä Riverasta tuli vierailemaan ja oli hauska viikonloppu sen ja mun kavereiden kanssa, vaikkakin säätöä täynnä niinkuin aina uruguayssa jajaj :D

...juonut niin paljon matea että mun aivot on varmaa vihreet jajaj. (Kuva on kauhee i know mut de nada) Mate on siis sellanen teehaudukejuttu yerbalehdistä jota täällä juodaan all the time ja siihen liittyy kunnon perinteet ja säännöt jajaj ja noh joskus selitän paremmin, googlettaakin voi jos kiinnostus on suuri. Tykkään!

...ja vaikka mitä. Oon muy muy muy feliz täällä! Toivottavasti Suomessa kaikki teillä hyvin myös! 

Postauksia tulossa enemmän, yritän saada tähän touhuun nyt jotaa kuria oikeesti!

^Elli omistan tän sulle! ;)

todos locos?

Eilen, eli sunnuntaina nukuin myöhään ja suunnittelin viettäväni kivan päivän pyjamapöksyissäni ja teekuppi kädessä. Katselin jonkun lastenleffan portugaliksi siskon kanssa (eli en ymmärtänyt juuri mitään, mutta vähän kuitenkin, portugalitaidotkin kasvaa vaikkakin hitaammin jaja) ja vietin kivan facetimetuokion kotiväen kanssa Suomeen. Sitten, juuri kun olin hautomassa suurta suunnitelmaani sängystä sohvalle siirtymisestä, minulle tultiin ilmoittamaan ah niin uruguaylaiseen tapaan "¡ahora vamos!" ja no mikäs siinä, sitten mentiin. 

Lähtö tuli kaikille perheenjäsenille vähän yllätyksenä, pakkauduttiin autoon ja ajettiin jonkun matkaa maaseudulle. Yllättäen keskellä ei mitään olikin valtavasti autoja, hevosia, koiria ja ihmisiä. Ajettiin sinne, noustiin autosta ja käveltiin vähän matkaa sellaisen ison aitauksen luokse jonka ympärille oli pakkautunut ihmisiä kaljatölkkien ja matekuppien kanssa. Siinä vaiheessa minulle selvisi ensimmäistä kertaa kunnolla mitä olimme menossa katsomaan, olin aikaisemmin ymmärtänyt että jotenkin tämä hevosiin ja siihen aikaisemmin mainittuun gauchopäivään liittyy, mutta hämärästi. Noh, olimme katsomassa rodeota! 

Aitauksessa oli kaksi tolppaa, joiden luokse aina tuotiin yksi villihevonen jonka silmät sidottiin ja selkään laitettiin satula. Sitten joku paikallinen nuori lupaus, poikkeuksetta mies, kiipesi riuhtovan hevosen selkään, sen (siis hevosen) silmiltä poistettiin side ja se vapautettiin irti siitä tolpasta. Tässä kohtaa hevonen menee ihan sekaisin, alkaa tekemään niitä juttuja mitä hevoset nyt tekee kun haluaa päästä eroon selässä kykkivästä ärsyttävästä ihmisestä, se sana nyt ei tule päähän mutta osaatte toivottavasti kuvitella mitä meinaan. Pokkurointia ja hyppimistä ja juoksemista ja sellaista. Välillä hevoset lähti niiltä tolpilta autauksen reunoja ja yleisöä kohti ja silloin muuten niin leppoisen rauhallisen verkkaisiin uruguaylaisiin tuli vauhtia! Ylös maasta ja superspurttaus muutaman metrin päähän vaikka auton taakse turvaan, nimittäin ei ole mitenkään hirveän harvinaista että hevonen pokkuroi aitauksen yli ja saattaa vahingoittaa yleisöä. Paikalla oli tätä varten ambulanssi koko ajan valmiudessa. (Ekan kerran kun mut kiskastiin pois siitä aidanvierestä olin saada sydänkohtauksen jajaja.) 

Kisan ideana on siis katsoa että kuka pysyy selässä pisimpään. Ei kukaan hirveän pitkään pysynyt. Hevosien puolesta tuli kunnon eurooppalaisena vähän paha mieli vaikka yritänkii olla että "maassa maan tavalla", uruguaylaiset naureskeli mun empatioille. :D

Yleisö hurrasi ja kannusti suurella innolla, kaikkialla kuului sellainen perinteinen kitaranrämpytysmusiikki, juontajana toimi vanha ja kuuluvaääninen mies joka kailotti koko ajan möreällä espanjallaan selostusta (jaja paljoa en ymmärtänyt), ilmassa tuoksui asado, tortas fritas ja churrot ja auringonlaskun aikaan maisema oli huumaavan kaunis. Yksi uruguaylaisimmista kokemuksista tähän asti, without a doubt. Annan kuvien yrittää kertoa tarinaansa, saavat toivottavasti tuotua edes pikkuriikkisen hivenen teidän lukijoitten ruuduille.

the last two weeks

Taas on aikaa vierähtäny ihan luvattoman paljon edellisestä postauksesta, pahoitteluni kaikille niille jotka ovat jaksaneet käydä tarkistamassa! Suunnitelmissa on monta erilaista postausta, kulttuurieroista, ruoasta ja muista vastaavista, ja haluaisinkin tietää mitä te lukijaiseni haluaisitte täältä lukea? Mikä kiinnostaisi? Nyt kuitenkin kirjoittelen viimeviikkojen tapahtumista!

Tämän hetken tunnelmat jaja

Noh, viimeviikon tiistaina oli koko Riverassa kaikissa lukioissa vapaapäivä eli sain nukkua pitkään, jee! Pyörin kavereiden kanssa keskustassa koko päivän. Keskiviikko oli normikoulua ja illalla uskokaa tai älkää, menin karateen! Minä, Emma Linnakallio, harrastin vapaaehtoisesti liikuntaa! Toisen riveravaihtarin perhe harrastaa intohimoisesti karatea ja hänkin on siitä innostunut, joten hän kutsui minut kokeilemaan. Pakko sanoa että se ei ole minua varten, se vaatii tietynlaista vakavuutta jota minulta ei löydy, en pysty pokkana potkimaan tyhjyyttä samalla hokien jotain ihme japaninkielisiä huudahduksia. Kamppailusta nyt puhumattakaan. Mutta ei se mitään, ensviikolla menen muutaman luokkalaiseni kanssa salille ja meinataan Tomken kanssa aloittaa joku tanssikurssi tai sellainen, täällä cumbiat ja funkit ja sambat on elintärkeä taito! 

Torstaina ja perjantaina minulla ei ollut koulua, sillä minun lukiossani oli näinä päivinä Gincana (josta mulla ei oo yhtään kuvaa, joo tiedän, huono bloggaaja). Se on ymmärrykseni mukaan vain Riverassa oleva juttu. Kaikki lukiot eivät täälläkään sitä järjestä, mutta minun oppiahjoni aka Liceo Nro 5 onneksi järjestää. Lukiossa on siis kolme joukkuetta, joihin muutama kuukausi ennen itse kamppailua oppilaat saavat halunsa mukaan liittyä tai olla liittymättä. Minun lukiossani nämä olivat Espartanos, Pabellón Psiquiátrico ja Lion's Bizarre. Nämä joukkueet ovat olleet samat aikojen alusta, ja on normaalia että joukkue kulkee perheessä, esim jos isä oli lion niin lapset ja lapsenlapset myös. Kaikki suhtautuvat omaan joukkueeseensa syvän ja tulisen intohimoisesti, pukeutumisessa käytetään joukkueen värejä ja Facebookiin kirjoitetaan joka päivä kannustusviestejä ja profiilikuvaksi vaihdetaan joukkueen tunnus. Hengataan vaan oman joukkueen edustajien kanssa. Tähän oikeasti panostetaan kunnolla, ja tunnelma tiivistyi ottelun lähestyessä ja noin viikkoa ennen itse ottelua se oli kuumeinen.

No, tämä kuukausien suunnittelu ja intoilu kulminoituu kaksipäiväiseen suureen kamppailuun. Aamusta iltaan joukkueille järjestetään erilaisia otteluita kaikilla eri aloilla. On futista, lenttistä, korista, juoksukisoja, tietokilpailuja, matikkatestejä ja ties mitä. Näistä sitten joukkueet saavat pisteitä jotka opettajat laskevat ja lauantaina iltapäivällä julistavat voittajajoukkueen. Meidän barriossamme eli siinä missä liceo on oli tiet suljettu lähellä Plazaa tätä ottelua varten. Kaikki tulivat katsomaan ja kannustamaan omaa suosikkijoukkuettaan. Minä tulin tänne liian myöhään liittyäkseni joukkueeseen, joten tyydyin vain seuraamaan kamppailuja katsomosta käsin. Minulla oli kavereita kaikissa joukkueissa ja minua yritettiinkin houkutella ja lahjoa ovelasti omistautumaan vain yhden joukkueen kannattajaksi, mutta yritin parhaani mukaan pysyä puolueettomana ja kannustaa kaikkia.

No, perjantai-iltana (taisiis uruguaylaiseen tapaan lauantaina aamuyöllä) oli gincana-kauden huippuhetki, eli fiesta. Se järjestettiin jossain klubissa keskustassa ja oli omistettu täysin meidän koulumme gincanalle. Tila oli jaettu neljään osaan, yksi iso yhteinen tanssilattia jossa oli lava ohjelmaa varten ja kolme pienempää "nurkkausta", jokaiselle joukkueelle oma, jonka joukkueen jäsenet olivat itse koristelleet joukkueen teeman mukaan. Minä menin tapahtumaan luokkalaiseni tytön ja hänen kavereidensa kanssa, joten koska he olivat Pabellón, olin sitten minäkin eli vietin aikani joukkueen jäsenten kanssa ja minulle opetettiin kaikki kannustuslaulut ja sellaiset jaja. Fiestan ohjelmaan kuului mm. erilaisia asukisoja tai siis vähän niinkuin muotinäytös, maskottien esittelyä, kuninkaan ja kuningattaren kruunaus ja paljon tanssimista ja paaaaljon oman joukkueen kannustamista. Yhteishenki joukkueen sisällä oli mahtava ja tunnelma koko ajan katossa. Kaikki uruguaylaiset hallitsevat yleisimmät tanssit ja tanssivat todella hyvin, joten minun perisuomalaiset surulliset yritykseni herättivät hilpeyttä. Täällä oikeasti tanssitaan. Onneksi minulle opetettiin muutamia yleisimpiä tansseja ja erityisesti se täällä hypersuosittu cumbia, joka alkaa sujumaan jo ihan hyvin. :D 

Lauantaina julistettiin siis voittaja, joka tänä vuonna oli Pabellón (!!) ja siitä lähtien koko tämän kuluneen viikon kyseisen joukkueen jäsenet ovat olleet jatkuvalla juhlatuulella. :D Itse menin lauantaina Tomken seuraksi seurailemaan karate-ottelua. Vahvisti päätöstäni jättää karate sikseen. Ohjelmaan kuului paljon dramatiikkaa, hassunnäköisiä seremonioita ja murtuneita neniä ja muita ruumiinosia. Hyhhhhhhh.

Tällästä...

Tämän kuluneen viikon olen käynyt espanjantunneilla, käynyt leffassa, pyörinyt kavereiden kanssa keskustassa, istuskellut tomken kanssa plaza artigaksella ja puhunut hirveästi espanjaa, joka muuten oikeasti alkaa jo pikkuhiljaa sujumaan. Pystyn käymään keskusteluja jos ne eivät mene liian suuriin monimutkaisuuksiin ja suurin saavutukseni: tunneilla osaan jo itse kirjoittaa muistiin sen mitä opettajat sanelevat! Wohoo. Tietysti teen runsaasti virheitä mutta de nada, oikoluetan tekstini aina jollain luokkalaisellani joka sitten kertoo mitä virheitä olen tehnyt.

Valtavasti porukkaa oli kattomassa

Eilen eli perjantaina täällä oli el día del gaucho, eli gauchojen päivä. Gauchot on sellasia vähän niinkuin cowboy-tyyppejä joita löytyy täältä Uruguaysta, Pohjois-Argentiinasta ja Brasilian eteläisimmästä maakunnasta nimeltään Rio Grande do Sul. Tämä juhlapäivä on nimenomaan Brasilialainen juhla rgds:sta ja sitä ei juhlita muualla täällä Uruguayssa kuin ihan fronteralla eli siis täällä Riverassa. Keskustassa järjestettiin iso paraati, joka koostui sadoista ja sadoista gauchoista hevosineen ja koirineen perinteisissä asuissaan, tansseista ja erilaisista vaunuista perinteisine koristeineen. Aikaisemmin tämä on ollut vain Santanassa ja vasta ihan viimevuosina paraatireittiä on jatkettu Riveraankin Sarandille. Mentiin tomken kanssa katsomaan ja ei kyllä petytty, tälläistä ei ikinä löytyisi mistään Euroopasta. Tuli vahvasti sellanen "wow oon etelä-amerikassa"-fiilis. Syötiin panchot aka maailman herkullisimmat hodarit ikinä, ihasteltiin karnevaalihenkeä ja as always mentiin muutamaksi tunniksi istuskelemaan ja juttelemaan plazalle. Saatettiin syödä churrotkin mutta mitään en tunnusta. 

Ok siinä nyt pääsette ihailemaan uruguaylaista gauchoa, tollasissa vaatteissa ne aina on, lipun sijasta vaan kuvittelette kainaloon termarin ja käteen matekupin niin bueno

Haha lopetan tähän, siinä pääsette ihailemaan alejandron taidokkaasti piirtämää kuvaa emmasta lähdössä ulos ja merenneitoemmasta myös :D mun luokkalaiset on ihania hulluja, en ois voinu olla onnekkaampi tälläkään saralla!

Elämä hymyilee ja täällä on hauskaa, toivottavasti sielläkin!