todos locos?

Eilen, eli sunnuntaina nukuin myöhään ja suunnittelin viettäväni kivan päivän pyjamapöksyissäni ja teekuppi kädessä. Katselin jonkun lastenleffan portugaliksi siskon kanssa (eli en ymmärtänyt juuri mitään, mutta vähän kuitenkin, portugalitaidotkin kasvaa vaikkakin hitaammin jaja) ja vietin kivan facetimetuokion kotiväen kanssa Suomeen. Sitten, juuri kun olin hautomassa suurta suunnitelmaani sängystä sohvalle siirtymisestä, minulle tultiin ilmoittamaan ah niin uruguaylaiseen tapaan "¡ahora vamos!" ja no mikäs siinä, sitten mentiin. 

Lähtö tuli kaikille perheenjäsenille vähän yllätyksenä, pakkauduttiin autoon ja ajettiin jonkun matkaa maaseudulle. Yllättäen keskellä ei mitään olikin valtavasti autoja, hevosia, koiria ja ihmisiä. Ajettiin sinne, noustiin autosta ja käveltiin vähän matkaa sellaisen ison aitauksen luokse jonka ympärille oli pakkautunut ihmisiä kaljatölkkien ja matekuppien kanssa. Siinä vaiheessa minulle selvisi ensimmäistä kertaa kunnolla mitä olimme menossa katsomaan, olin aikaisemmin ymmärtänyt että jotenkin tämä hevosiin ja siihen aikaisemmin mainittuun gauchopäivään liittyy, mutta hämärästi. Noh, olimme katsomassa rodeota! 

Aitauksessa oli kaksi tolppaa, joiden luokse aina tuotiin yksi villihevonen jonka silmät sidottiin ja selkään laitettiin satula. Sitten joku paikallinen nuori lupaus, poikkeuksetta mies, kiipesi riuhtovan hevosen selkään, sen (siis hevosen) silmiltä poistettiin side ja se vapautettiin irti siitä tolpasta. Tässä kohtaa hevonen menee ihan sekaisin, alkaa tekemään niitä juttuja mitä hevoset nyt tekee kun haluaa päästä eroon selässä kykkivästä ärsyttävästä ihmisestä, se sana nyt ei tule päähän mutta osaatte toivottavasti kuvitella mitä meinaan. Pokkurointia ja hyppimistä ja juoksemista ja sellaista. Välillä hevoset lähti niiltä tolpilta autauksen reunoja ja yleisöä kohti ja silloin muuten niin leppoisen rauhallisen verkkaisiin uruguaylaisiin tuli vauhtia! Ylös maasta ja superspurttaus muutaman metrin päähän vaikka auton taakse turvaan, nimittäin ei ole mitenkään hirveän harvinaista että hevonen pokkuroi aitauksen yli ja saattaa vahingoittaa yleisöä. Paikalla oli tätä varten ambulanssi koko ajan valmiudessa. (Ekan kerran kun mut kiskastiin pois siitä aidanvierestä olin saada sydänkohtauksen jajaja.) 

Kisan ideana on siis katsoa että kuka pysyy selässä pisimpään. Ei kukaan hirveän pitkään pysynyt. Hevosien puolesta tuli kunnon eurooppalaisena vähän paha mieli vaikka yritänkii olla että "maassa maan tavalla", uruguaylaiset naureskeli mun empatioille. :D

Yleisö hurrasi ja kannusti suurella innolla, kaikkialla kuului sellainen perinteinen kitaranrämpytysmusiikki, juontajana toimi vanha ja kuuluvaääninen mies joka kailotti koko ajan möreällä espanjallaan selostusta (jaja paljoa en ymmärtänyt), ilmassa tuoksui asado, tortas fritas ja churrot ja auringonlaskun aikaan maisema oli huumaavan kaunis. Yksi uruguaylaisimmista kokemuksista tähän asti, without a doubt. Annan kuvien yrittää kertoa tarinaansa, saavat toivottavasti tuotua edes pikkuriikkisen hivenen teidän lukijoitten ruuduille.

the last two weeks

Taas on aikaa vierähtäny ihan luvattoman paljon edellisestä postauksesta, pahoitteluni kaikille niille jotka ovat jaksaneet käydä tarkistamassa! Suunnitelmissa on monta erilaista postausta, kulttuurieroista, ruoasta ja muista vastaavista, ja haluaisinkin tietää mitä te lukijaiseni haluaisitte täältä lukea? Mikä kiinnostaisi? Nyt kuitenkin kirjoittelen viimeviikkojen tapahtumista!

Tämän hetken tunnelmat jaja

Noh, viimeviikon tiistaina oli koko Riverassa kaikissa lukioissa vapaapäivä eli sain nukkua pitkään, jee! Pyörin kavereiden kanssa keskustassa koko päivän. Keskiviikko oli normikoulua ja illalla uskokaa tai älkää, menin karateen! Minä, Emma Linnakallio, harrastin vapaaehtoisesti liikuntaa! Toisen riveravaihtarin perhe harrastaa intohimoisesti karatea ja hänkin on siitä innostunut, joten hän kutsui minut kokeilemaan. Pakko sanoa että se ei ole minua varten, se vaatii tietynlaista vakavuutta jota minulta ei löydy, en pysty pokkana potkimaan tyhjyyttä samalla hokien jotain ihme japaninkielisiä huudahduksia. Kamppailusta nyt puhumattakaan. Mutta ei se mitään, ensviikolla menen muutaman luokkalaiseni kanssa salille ja meinataan Tomken kanssa aloittaa joku tanssikurssi tai sellainen, täällä cumbiat ja funkit ja sambat on elintärkeä taito! 

Torstaina ja perjantaina minulla ei ollut koulua, sillä minun lukiossani oli näinä päivinä Gincana (josta mulla ei oo yhtään kuvaa, joo tiedän, huono bloggaaja). Se on ymmärrykseni mukaan vain Riverassa oleva juttu. Kaikki lukiot eivät täälläkään sitä järjestä, mutta minun oppiahjoni aka Liceo Nro 5 onneksi järjestää. Lukiossa on siis kolme joukkuetta, joihin muutama kuukausi ennen itse kamppailua oppilaat saavat halunsa mukaan liittyä tai olla liittymättä. Minun lukiossani nämä olivat Espartanos, Pabellón Psiquiátrico ja Lion's Bizarre. Nämä joukkueet ovat olleet samat aikojen alusta, ja on normaalia että joukkue kulkee perheessä, esim jos isä oli lion niin lapset ja lapsenlapset myös. Kaikki suhtautuvat omaan joukkueeseensa syvän ja tulisen intohimoisesti, pukeutumisessa käytetään joukkueen värejä ja Facebookiin kirjoitetaan joka päivä kannustusviestejä ja profiilikuvaksi vaihdetaan joukkueen tunnus. Hengataan vaan oman joukkueen edustajien kanssa. Tähän oikeasti panostetaan kunnolla, ja tunnelma tiivistyi ottelun lähestyessä ja noin viikkoa ennen itse ottelua se oli kuumeinen.

No, tämä kuukausien suunnittelu ja intoilu kulminoituu kaksipäiväiseen suureen kamppailuun. Aamusta iltaan joukkueille järjestetään erilaisia otteluita kaikilla eri aloilla. On futista, lenttistä, korista, juoksukisoja, tietokilpailuja, matikkatestejä ja ties mitä. Näistä sitten joukkueet saavat pisteitä jotka opettajat laskevat ja lauantaina iltapäivällä julistavat voittajajoukkueen. Meidän barriossamme eli siinä missä liceo on oli tiet suljettu lähellä Plazaa tätä ottelua varten. Kaikki tulivat katsomaan ja kannustamaan omaa suosikkijoukkuettaan. Minä tulin tänne liian myöhään liittyäkseni joukkueeseen, joten tyydyin vain seuraamaan kamppailuja katsomosta käsin. Minulla oli kavereita kaikissa joukkueissa ja minua yritettiinkin houkutella ja lahjoa ovelasti omistautumaan vain yhden joukkueen kannattajaksi, mutta yritin parhaani mukaan pysyä puolueettomana ja kannustaa kaikkia.

No, perjantai-iltana (taisiis uruguaylaiseen tapaan lauantaina aamuyöllä) oli gincana-kauden huippuhetki, eli fiesta. Se järjestettiin jossain klubissa keskustassa ja oli omistettu täysin meidän koulumme gincanalle. Tila oli jaettu neljään osaan, yksi iso yhteinen tanssilattia jossa oli lava ohjelmaa varten ja kolme pienempää "nurkkausta", jokaiselle joukkueelle oma, jonka joukkueen jäsenet olivat itse koristelleet joukkueen teeman mukaan. Minä menin tapahtumaan luokkalaiseni tytön ja hänen kavereidensa kanssa, joten koska he olivat Pabellón, olin sitten minäkin eli vietin aikani joukkueen jäsenten kanssa ja minulle opetettiin kaikki kannustuslaulut ja sellaiset jaja. Fiestan ohjelmaan kuului mm. erilaisia asukisoja tai siis vähän niinkuin muotinäytös, maskottien esittelyä, kuninkaan ja kuningattaren kruunaus ja paljon tanssimista ja paaaaljon oman joukkueen kannustamista. Yhteishenki joukkueen sisällä oli mahtava ja tunnelma koko ajan katossa. Kaikki uruguaylaiset hallitsevat yleisimmät tanssit ja tanssivat todella hyvin, joten minun perisuomalaiset surulliset yritykseni herättivät hilpeyttä. Täällä oikeasti tanssitaan. Onneksi minulle opetettiin muutamia yleisimpiä tansseja ja erityisesti se täällä hypersuosittu cumbia, joka alkaa sujumaan jo ihan hyvin. :D 

Lauantaina julistettiin siis voittaja, joka tänä vuonna oli Pabellón (!!) ja siitä lähtien koko tämän kuluneen viikon kyseisen joukkueen jäsenet ovat olleet jatkuvalla juhlatuulella. :D Itse menin lauantaina Tomken seuraksi seurailemaan karate-ottelua. Vahvisti päätöstäni jättää karate sikseen. Ohjelmaan kuului paljon dramatiikkaa, hassunnäköisiä seremonioita ja murtuneita neniä ja muita ruumiinosia. Hyhhhhhhh.

Tällästä...

Tämän kuluneen viikon olen käynyt espanjantunneilla, käynyt leffassa, pyörinyt kavereiden kanssa keskustassa, istuskellut tomken kanssa plaza artigaksella ja puhunut hirveästi espanjaa, joka muuten oikeasti alkaa jo pikkuhiljaa sujumaan. Pystyn käymään keskusteluja jos ne eivät mene liian suuriin monimutkaisuuksiin ja suurin saavutukseni: tunneilla osaan jo itse kirjoittaa muistiin sen mitä opettajat sanelevat! Wohoo. Tietysti teen runsaasti virheitä mutta de nada, oikoluetan tekstini aina jollain luokkalaisellani joka sitten kertoo mitä virheitä olen tehnyt.

Valtavasti porukkaa oli kattomassa

Eilen eli perjantaina täällä oli el día del gaucho, eli gauchojen päivä. Gauchot on sellasia vähän niinkuin cowboy-tyyppejä joita löytyy täältä Uruguaysta, Pohjois-Argentiinasta ja Brasilian eteläisimmästä maakunnasta nimeltään Rio Grande do Sul. Tämä juhlapäivä on nimenomaan Brasilialainen juhla rgds:sta ja sitä ei juhlita muualla täällä Uruguayssa kuin ihan fronteralla eli siis täällä Riverassa. Keskustassa järjestettiin iso paraati, joka koostui sadoista ja sadoista gauchoista hevosineen ja koirineen perinteisissä asuissaan, tansseista ja erilaisista vaunuista perinteisine koristeineen. Aikaisemmin tämä on ollut vain Santanassa ja vasta ihan viimevuosina paraatireittiä on jatkettu Riveraankin Sarandille. Mentiin tomken kanssa katsomaan ja ei kyllä petytty, tälläistä ei ikinä löytyisi mistään Euroopasta. Tuli vahvasti sellanen "wow oon etelä-amerikassa"-fiilis. Syötiin panchot aka maailman herkullisimmat hodarit ikinä, ihasteltiin karnevaalihenkeä ja as always mentiin muutamaksi tunniksi istuskelemaan ja juttelemaan plazalle. Saatettiin syödä churrotkin mutta mitään en tunnusta. 

Ok siinä nyt pääsette ihailemaan uruguaylaista gauchoa, tollasissa vaatteissa ne aina on, lipun sijasta vaan kuvittelette kainaloon termarin ja käteen matekupin niin bueno

Haha lopetan tähän, siinä pääsette ihailemaan alejandron taidokkaasti piirtämää kuvaa emmasta lähdössä ulos ja merenneitoemmasta myös :D mun luokkalaiset on ihania hulluja, en ois voinu olla onnekkaampi tälläkään saralla!

Elämä hymyilee ja täällä on hauskaa, toivottavasti sielläkin!

me gusta mi vida uruguaya

Eilen eli lauantaina lojuin aamupäivällä tylsistyneenä kotona Facebookissa ja sitten extempore päätettiin Tomken (aka toisen riveravaihtarin saksasta) lähteä keskustaan ottamaan kuvia Riverasta ja hoitamaan muutamia juoksevia asioita. Tapaamispaikkana Plaza International eli puisto Uruguayn ja Brasilian rajalla, nähtiin siinä iltapäivällä, kierreltiin muutamissa kaupoissa, käytiin ostamassa pullot Guaranaa (sellanen limsa tai energiajuoma tai joku sellanen joka on tehty brasilialaisesta guarana-hedelmästä, todella hyvää namnam jos Suomessa joskus törmäätte kokeilkaa!) ja otettiin muutamia kuvia keskustasta.

Plaza International, tosta lippujen puolestavälistä ja ton monumentin kohalta menee Uruguayn ja Brasilian raja!

Sarandi, eli Riveran pääkatu

Sitten käveltiin vähän matkaa mun omaan henk. koht. lempipaikkaan Riverassa ainekin tähän asti, eli sellaisille portaille jotka on vähän keskustan ulkopuolella ja joilta näkee yli koko Riveran, kaunis näky. Tosi nätti muuten pimeällä kans, ku kaikki valot loistaa sillee nätisti. Istuttiin siellä muutama tunti ja juteltiin vaihtarielämästä ja kaikesta. On tosi ihana juttu että täällä on toinenkin vaihtari, jonka kanssa tulee toimeen. Ja me ei olla samassa liceossa tai mitään, eli ei kuitenkaan olla mitenkään liikaa yhdessä, omat kaverit kummallakin ja silleen.

Ihana Rivera

Brasilia on tuolla puun takana :D

Ne portaat

Sitten suunnattiin Plaza Artigas-nimiselle plazalle, joka on Riveran pääplaza. Kaikissa Uruguayn kaupungeissa ja kylissä ja kaikissa on Plaza, eli sellanen puisto jonne kaikki menee juomaan matea ja hengailemaan ja tapaamaan ihmisiä. Riverassa on useampia, eri kaupunginosille omia, mutta Artigas on se suurin ja se virallinen. No, siellä syötiin churrot, eli siis sellaset uppopaistetut taikinapötköt jotka kieritellään joko sokerissa tai kanelissa tai vastaavassa ja täytetään joko suklaalla tai dulce de lechellä. Once again, namnam hyvää. Ja tajuttoman epäterveellistä, niinku melkein kaikki täällä. :D

Churrot kanelilla ja dulce de lechellä omnom

Plazalle oli sellain vesisuihkulähdehommeliiniesitys joka satuttiin näkemään. Käveltiin ympäriinsä, törmäiltiin tuttuihin ja juteltiin paljon. Nähtiin yksi niistä tytöistä joiden kanssa mentiin ulos viime lauantaina ja tutustuttiin sen kavereihin, hauskoja tyyppejä joilla oli paljon kysymyksiä Suomesta ja suomen kielestä, opetin niille kaikenlaista. Muuten, tää pätkä ei varmaa kiinnosta muita ku iskää ja aatua, mutta yhellä tyypillä oli päällään KTM-paita ja mainitsin että mun veli Suomessa on superkrossikuski (hehee Aatu saat mainetta Uruguayssa) ja sit juteltiin ties kuinka pitkään motocrossista ja mopoista (mun tunnetusti suurin mielenkiinto) ja en osannu selittää mikä piikki espanjaks, ku se yritti kysyy et ajatko sä aatu kasivitosella ja yritin selittää, mutten osannu. :D 

Melkein käveltiin tosta yli just ku toi esitys alko, onneks ehdittiin just väistää, uruguaylaiset nauro hölmöille eurooppalaisille :D

Plaza Artigas ei-pimeällä

Plaza Artigas pimeällä

No mut eniveis, sitten kymmenen maissa illalla mun perhe tuli keskustaan kans, käveltiin vähän keskustas ja mentiin syömään sellaiseen jännään ravintolaan. Söin chivitoa (sellanen kasa jossa on pihvi, pekonia, kinkkua, majoneesia, ranskalaisia, oliiveja, salaattia, tomaattia ja ties mitä sellasessa läjässä valtavasti) ja simpukkapitsaa. Ihan hyvää oli joo, uruguaylaista ainekii. Epäterveellistä kun mikä. Ja sitten ku oltiin syöty ajeltiin vähän keskustassa ja palattiin kotiin. Samalla sekunnilla kun astuttiin sisälle ovesta, ulkona alkoi massiivinen ukkossademyrsy. Kerrankin perfect ajoitus! :D

Chivito :D jepp.....

mun salmiakit on loppu

Täällä on hauskaa. Alan pikkuhiljaa tottumaan Uruguayhin ja uruguaylaisiin, ja opin joka päivä paljon uutta ja lähes poikkeuksetta erilaista. Kaikki täällä on erilaista. Nautin siitä. 

Nyt elämään alkaa pikkuhiljaa jo tulla rytmi, kaikki ei enää ole vierasta ja ympäristöstä alkaa löytymään tuttuja asioita. Alan tunnistamaan paikkoja, osaan jo suunnistaa Riveran ja Santanan keskusta-alueilla, alan oppimaan eri barrioiden (kaupunginosien siis) paikat, muistan bussipysäkkejä koulumatkan varrella ja enää oma pysäkki ei tule yllätyksenä. Koulussa tiedän eri luokkien paikat ja tiedän mistä saa ostettua ruokaa jos tulee nälkä. Alan muistaa luokkalaisteni nimiä ja tunnistaa ihmisiä koulustani liceon ulkopuolellakin (tietysti tähän vaikuttaa se että kaikki tietävät kuka minä olen ja moikkaavat :D). Kotona muistan missä on haarukat ja lasit ja osaan valmistaa vaikka voileivän jos tulee nälkä. :D

Viime viikolla kävin koulussa ja hmmmm en oikeastaan enää muista mitä muuta... No, tiistaina kävin toisen Riverassa asuvan vaihtarin Tomken kanssa shoppailemassa, mutta meidän eurooppalainen ajoituksenme failasi aika pahasti ja meille jäikin vain tunti aikaa asioiden hoitamiseen. Keskiviikkona menin ite ekaa kertaa bussilla, huiii suuri seikkailu! No ei, menin vaan koulun lähimmäiselle pysäkille ja tapasin muutamia luokkalaisiani. Me tehtiin astronomian tunnille esitelmä avaruusolioista. Minulla ei mun uruguayelämälle tyypillisesti ollut mitään hajua et mitä meiän oli tarkotus tehä ja miten, mut ei se mitää menin vaan, se päätykin olemaan hauskaa, kierreltiin ympäriinsä kameran ja mikrofonin kanssa ja kysyttiin randomeilta uskooko ne alieneihein ja miksi tai miksi ei ja sitten koottiin niistä video. Siitä tuli oikeesti aika hauska, lopussa oli sellainen making of-failpätkä joka pääasiassa koostu mun surullisista epäonnistumista muistaa se mitä mun oli tarkotus sanoa... :D Näytettiin se sit seuraavana päivänä astronomian tunnilla ja saatiin arvosanaksi 12 eli paras oujee! (Täällä numerot on siis 0-12.) 

juttelin saanan kaa, eiks ookkii erityisen nättinä hän? huom koira, ainut kuva siitä mikä mullon! :D

Loppuviikosta en tehny hirveesti muuta ku nukuin ja facebookkailin oikeen ahkerasti. Koulussa oli loppuviikosta sellasii jotain ihme lakko mielenosotusjuttui, torstaina yhellä recreolla eli välitunnilla kaikki vaa juoksi ulos huutamaan jotaa ja mä en vaihteeks tajunnu mistää mitää, onneks mun ihanat luokkalaiset jakso selittää. :D Täällä siis näiltä otetaan, tai otettiin en tiiä, kevätloma pois (kevätloma on siis viikon loma lokakuun alussa) ja kaikki meni sen takia sekasin ja vissiin ympäri uruguayta on ollu mielenosoituksii ja muita. Sit tähän kaikkeen ainekii täällä Riverassa liitty jotenkin marijuana, en vaa tajunnu miten. Tyypillistä hei.

Lauantai sen sijaan oli kovin tapahtumarikas! Puolenpäivän jälkeen menin taas Tomken kanssa keskustaan shoppailemaan ja tällä kertaa löysin kaikenlaista tarpeellista, pääasiassa kuitenkin iltakäyttöön sopivaa varustetta, sillä illalla lähettiin ulos! Mentiin shoppailun jälkee Tomken luokse (se talo on kartano, niillon uima-altaat ja kaikki) ja lojuttii sohvilla puoleenyöhön asti kattoen Kill Bill ja muita random leffoi espanjaks dubattuna. Meiän oli tarkotus lähtee liikenteeseen joskus kahen jälkeen tomken siskon ja sen kamujen kans, mut sit ne pöllähtikin paikalle vähän puolen yön jälkee ja oli sillee hei lähetää iha just, ja sit meil olikii vartti aikaa juosta ympäriinsä ja laittautua valmiiksi. No, onnistuttiin siinä jotenkuten ja lähettiin. Mä ja tomke poistuttiin yhen tomken siskon kaverin kanssa ku ne muut meni ekaks joillekin synttäreille. Pyörittiin sit tän tyypin kanssa ympäriinsä ja tutustuttiin valtavaan määrään uusia ihmisiä ja sit mentiin sinne klubille aikaiseen, eli joskus kahen jälkeen ostamaan rannekkeet joilla pääs sisään, tää oli joku erityistilaisuus niin siks ne rannekkeet. 

Ilta oli überhauska, tanssittiin, tutustuttiin taas valtavaan määrään uusia ihmisiä, käytiin ties mitä syvällisiä (:D) keskusteluja ja saatiin todellakin kokea uruguaylaiset bailet. Takaisin päin lähdettiin muutaman epäonnisen sattuman jälkeen (noh shit happens) seittämän maissa aamulla. Mentiin tomkelle taas, nuokahettiin sohville pariks tunniks ja sit tomken vanhemmat oli ihania ja heitti mut kotiin. 

random maisemakuva, en löytäny parempaa arkistoista ja oon laiska hehe

Sunnuntaina olin kuoleman väsynyt, nukuin vähäsen vielä kotonakin ja sit mentiin campañalle eli niinku maaseudulle jonkun lapsen synttäreille ja siel oli asado eli sellain grillijuttu. Laitan joskus kuvia kun saan siirrettyä ne padille, innokkaat googlettaa. Se oli älyhyvää ja rentoo ja sit suunnattiin takasin. Illalla ois ollu papán futismatsi mut olin niin uupunu et kävin vaan suihkussa ja menin suoraa nukkumaan. :D 

Tän viikon alussa on tullut vaan hoidettua juoksevia asioita, käytyä koulussa ja suunniteltu kivoja juttuja tuleville viikoille! :D Pahoittelen asiayhteyteen sopivien kuvien puutetta tästä postauksesta, en oo koskaa muistanut ottaa kameraa mukaan... Mutta joskus vielä otan ja sitten saatte kuvia kotoa ja koulusta ja Riverasta! :) Toivottavasti teilläkin on kaikki hyvin, mulla meinaan mainiosti!