sunnuntai 25. elokuuta 2013

una semana en mi nueva familia

(Ekakskin sori huonosta suomenkielestä, uruguaylaiset onlöytäny mun blogin ja yritänkirjottaa vähän silleen, etteine pystykääntäänkaikkeagooglessa. :D Sori.)

Eli viikko perheessä. Täällä Uruguayssa on nyt kolmatta päivää ihan hyytävän kylmä. Hyytävällä meinaan oikeesti luihin ja ytimiin menevää kylmää, nukuin viime yönä niin että mulla oli kolme hupparia, kolmet housut, kahet villasukat ja kolme peittoa ja huoneessa oli jonkinkaltainen lämmityslaitekin ja palelin helvetillisesti. :D Täällä on nyt jotain ehkä 5-10 astetta ulkona. Nyt kaikki suomalaiset hymähtelee et ei toi viel mitää, niin miekii tein kun mua varoitettiin että täällä on sitten kylmä talvisin. Täällä kuitenkin kylmä on ihan erilaista, ilma on kosteempaa ja missään, lukuunottamatta ehkä yhtä ostoskeskusta, siis missään ei ole kunnon lämmityslaitteita tai ilmastointia tai mitään. Lämpö tulee takasta ja jos se pääsee sammumaan, ei mahda minkään, sitten palellaan. Suomessa toki on paljon kylmempi, mutta siellä ei olla samalla tavalla kylmissään. Jos ulkona olisikin vaikka -30 astetta, aina on joku paikka mihin mennä lämpimään, astuu vaan ovesta sisään mukaviin +20 asteeseen. Ihan vaan huvikseen, miettikää millasta täällä on käydä suihkussa. Niinpä. Onneks kohta alkaa kevät! 

Mitäs muuta kertoisin. Hmmmmm... No, perjantaina meillä oli koulun retki, paseo, jonnekin. Multa sillon ekana koulupäivänä kysyttiin että haluunko mennä retkelle. En tajunnu kunnolla mitä mulle yritettiin selittää ja lopulta totesin vaa että miksikäs ei, mennään vaan. Retken kohde, kuten käytännössä kaikki muutkin yksityiskohdat, olivat minulle melkolailla hämärän peitossa perjantaihin eli siis retkipäivään asti. Muutama muukin mun luokkalainen lähti joten seurailin vaan niitä bussiin ja ympäriinsä. Ne kaikki oli tosi ihania ja jakso selittää mulle juttuja ja vahtii et en eksy tai joudu "vääräään porukkaan". :D

No mutta siis, ekakskin suunnattiin Conaprole nimiseen maitotehtaaseen (joojoo iskä, meijeriin) ja siellä meille tyrkättiin käteen tehtävämoniste joka meijän oli tarkoitus täyttää kierroksen aikana. En tajunnu kysymyksistä enkä kierroksesta melkein mitään, mutta onneks jotku ihanat randomit täytti mun lippulappusen mun puolesta. :D No, tiivistettynä, kierros oli tylsä ja siellä hais pahalta! Sitte takas bussiin ja suunnattii johonkin Urufor-nimiseen paikkaan. En tiiä mitä siellä tehään, jotain puuhun liittyvää. :D No mut kumminkiin, ulkona oli tappokylmä, bussissa siedettävä. Meiät jaettiin kahteen ryhmään, joista eka pisti turvallisuussyistä huomioliivit ja kypärät päälle ja lähti kierrokselle. Me muut sillä aikaa istuskeltii bussissa, juteltiin ja säädettii kaikenlaista. Multa kyseltiin tosi paljon Suomesta ja suomalaisista. Keskustelusta en kerro sen enempää, kuin että jos olet melko vaalea ja mieluiten sinisilmäinen ulkomaalainen ja Suomessa on yksinäinen olo ja hankala löytää kumppania, suunnatkaa uruguayhin ja ongelmat on tiessään. Mun kuulemma pitää houkutella suomalaisia miespuolisia henkilöitä tänne ihailtavaksi. :DDD Nyt olette houkuteltuja!

No kumminkin, takaisin retkeen! Toisella ryhmällä kesti kauan ja kun ne lopulta umpijäässä palas ja me eli ryhmä nro 2 saatiin kiskottua kypärät päähän, meille ilmotettiinkii että "¡vamos!", kierroskamat pois päältä, mennään takas koululle. Eli meidän ei tarvinnut palella ja kärsiä tylsää kierrosta ulkona. :D Ja sit bussilla koululle ja sieltä kotiin. 

Tämän kuvan nappasin vaan törkeästi luvatta facesta, mutta siis, kuka ei kuulu joukkoon? :D

Muuten, en olekaan maininnut tuliaisista, mutta siis annoin ne silloin ekana iltanani täällä. Muumimukit on ollu kovassa käytössä ja karkeista tykätään. Kummallisesti salmiakit on kuulemma "eksoottisia, mutta maukkaita". Ajattelin ensviikolla viedä niitä koulun maistettaviksi kanssa. Ja muumeihin on rakastunut mun uruguaysisko, joka ilta ennen nukkumaanmenoa se katsoo YouTubesta espanjaksi dubattuja muumipapan seikkailuja. :D 

Jos ihmettelette tiuhaa päivitystahtia, johtuu siitä että mulla on vähäntylsää täällä näin viikonloppuna. Mutta ei se mitää, ensviikolla mut vissiin opetetaan käyttämään paikallisbusseja että pääsen liikkumaan kavereille ja keskustaan ilman että pitäisi olla riippuvainen hostmamán kyydityksistä. Jeee! Ja ensviikolla ei myöskään oo espanjantunteja, vastaava menee mntvideoon! :D

BTW, kattokaa mitä mä söin! :DDDD

torstai 22. elokuuta 2013

kaikki hyvin

Ihan ekaksi haluan julistaa kaikille, että olen rakastunut. Uruguayhin. Tämä maa, ihmiset ja Rivera ovat kaikki mahtavia asioita ja en voisi olla onnellisempi tänne päätymisestäni! Mutta siitä myöhemmin, nyt kirjoitan eroista päivistä ihan niinkuin aikasemmin lupasin.

Sunnuntai-iltana siis sen jälkeen kun olin tavannut perheeni Riveran bussiasemalla nousimme autoon ja suuntasimme kohti kotia. Olin aivan tajuttoman väsynyt ja olo oli sekava, espanja ei sujunut ja tuntui kuin olisin solmussa. Perhe hymyili ja oli kaikin puolin ihana, mutta minulla oli koko ajan jotenkin tyhjä ja rauhaton olo. He olivat valmistuneet ruokaa ja söimme yhdessä, minulle esiteltiin taloa ja kävin melkein suoraan nukkumaan. Jaan huoneen perheen 7-vuotiaan tyttären kanssa, en puhu vielä nimillä kun en ole saanut aikaiseksi kunnolla selittää blogiani vielä espanjaksi enkä ole kysynyt lupaa nimien yms mainitsemiseen. No mutta siis kumminkin, huoneen jakaminen on oikeastaan kaikin puolin mainio juttu, nyt minulla ei ole mahdollisuutta eristäytyä kaikesta ja olla awkward. :D Tulemme toiveen oikein hyvin ja hän on ihanan kärsivällinen selittämään asioita niin että ymmärrän. 

Seuraavana aamuna eli maanantaina siis, sain nukkua pitkään. Uruguayisä (mun pitää tosiaan miettiä suomenkieliset nimet näille perheenjäsenille, espanjaksi ovat mamá ja papá) lähti töihin ja sisko kouluun ja olin hostäidin kanssa kahdestaan kotona.  Kahden maissa mentiin hakemaa hermana koulusta. Hän käy toista luokkaa melkolailla Riveran keskustassa. Seisoskeltiin pihalla jonkin aikaa ja sitten ikkunaan ilmestyi valtava määrä lapsia, jotka kaikki hymyilivät ja vilkuttivat minulle. Mentiin hostäidin kanssa sisälle ja tokaluokan opettaja ilmoitti että olen ollut päivän kuuma puheenaihe ja minut kutsuttiin vierailemaan luokkaan sitten kun espanjani paranee, kuulemma kysymyksissä löytyy. :D Lapset olivat ihania, mun silmät on kuulemma muy kauniit. Sitä saa muutenkin kuulla täällä koko ajan. Käytiin muuten kanssa keskustassa ostamassa mulle simkortti puhelimeen ja vihkoja kouluun yms. Näin vähän keskustaa.

Kaikkial on kulkukoirii ja muita sellaisia, tulee sad fiilis :(

Läheltä mun kotii

Tiistaina mun oli tarkoitus aloittaa liceo, joten herättiin aikaisin ja heitettiin hermana kouluun ja mentiin hostmamán kanssa koululle venaileen. Rehtori ei kuitenkaan ollu paikalla ja venailtiin pari tuntia, aika kävi pitkäksi. Sitten ihan out of the blue rehtori ilmestyi paikalle ja kaikki tapahtu tosi nopeasti. Mut kuljetettiin johonkin toimistoon ja mun arvosanat passi yms tarkastettiin ja sit ne vissiin mietti et mille luokalle mut laitetaan. En ymmärtänyt mitään kun kaikki puhu niin hirveen nopeasti ja sitten iha yllättäen se rehtori työnsi mut hartioista johonkin random luokkaan täynnä oppilaita ja esitteli mut niille. Mun tuleva luokka, bien. Kaikki tuijotti mua ja kyseli kaikkee siltä rehtorilta ja se vastaili mutta ne puhu niin nopeesti ja olin niin jäässä etten oikeen tajunnut mitään, musta ne kumminkin puhu ku koko ajan kuulu "emma", "finlandia" ja "rubia". Seisoin vaan siinä ja kaikki tuijotti, oli mainio olo, ei. 

Sit mut työnnettiin pois sieltä luokasta ja mentiin hakemaan hermana koulusta ja mentiin shoppailemaan Brasilian puolelle. Mulla oli espanjantunti, ne on aina YFUn area repin eli vastaavan luona. Täällä Riverassa vastaava on sellanen aika vanha nainen, jonka talossa on tosi kylmä. Tähän asti tunneilla on käyty sellaisia asioita joita jo tiedän, kuten numeroita ja kuukausia, mutta eihän se kertaus haittaakaan. YFU uruguay siis tarjoaa ihanasti kaikille uruguayhin tuleville vaihto-oppilaille 36 espanjantuntia ilmaiseksi. Vaikka tarjoaa tarjoaa, pakollisiahan ne on, mutta musta ihan hyödyllisiä.

Mulla oli mun eka kunnon koulupäivä keskiviikkona. Mut työnnettiin taas sinne toimistoon jossa sihteeri-ihmiset yritti saada Google translatea toimimaan kun ne yritti kysyy multa kysymyksiä. Oisin osannu ilmankin, mutta ne vaa kylmänviileesti ignooras mun yritykset ilmoittaa entiendo eli ymmärrän. No mutta kumminkin mun mielestä koulun henkilökunta mitä tähän asti oon tavannu on ollu kaikki tosi mukavia, vaikka mun luokkalaiset on tähän asti aina ilmoittanu että "profa es loco" eli että ope on hullu. Paitsi fysiikanopettaja on kuulemma tosi hyvännäköinen. No jaa... :D 

Sit mut laitettiin luokkaan, kaikki oli siellä jo valmiina istumassa. Kaikki oli tosi ihania, ne selitti kaikkii käytäntöjä, joita siis ei ole, ja muuta sellasta. Ja kaikilla  on hirveästi kysymyksii Suomesta ja musta ja sellaisesta. Nautin nyt niin kauan kun mun suosio kestää. Ja sitä riittää, kaikki oli niin keskittyny mulle juttelemiseen että ne vaa ignooras kaikki opettajat ja puhu niitten päälle. :D Eikä se ees haitannut niitä, ne vaa jatko hölötystä siellä taustalla vaikka ketää ei kiinnostanut.

Kaikkial on tollasii random hevosia vaa kuljeskelemassa :D

Tyypillisiä uruaylaisia taloja 

Suosiosta puheen ollen, meillä on joka päivä kolme n 10 minuutin recreota eli välkkää. Mun luokkalaiset raahas mut aina käytävälle seisomaan ja sit oikeesti kaikki, siis KAIKKI vaa tuijotti mua kaukaa ku oon blondi ja ulkomaalainen. Äly moni tuli moikkaa ja esittäytymään, mutta en kyllä enää muista kenenkään nimee. Sit facebookis tulee kaveripyyntöi mut en enä muista kuka on kuka. :D Ja täällä aina moikatessa annetaan beso eli poskipusu, ihan kaikille vähänkään tutuille, opeille ja kaikille. Mua on pussailtu kuluneen viikon aikana enemmän kun mun koko elämän aikana. :D ja kaikki kehuu mua koko ajan, alkaa jo vähän ärsyttää ku yrittää käydä keskustelua joka vaatii paljon keskittymistä ja toinen keskeyttää koko ajan vaa ilmoittaakseen sadasta kertaa että mulla on nätit hiukset. Joojoo :D

Meillä oli bilsaa, fysiikkaa, englantia ja jotain muuta, en nyt muista mitä. :D Enkus nää on niin alkeellisella tasolla että huhhuh. :D mut de nada, opin puhuun espanjaa nopeampaan. Kotonakaan ei puhuta yhtään enkkua, mutta onneksi ei hirveästi portugalia vaa enemmän espanjaa. Koulussa ne tykkää kiusaa mua ja puhuu mulle portugali ja sit ne nauraa ku en tajuu mitää. :D Täällä fronteralla kaikki vissii puhuu kans portugalia eli bueno, lisää mitä en ymmärrä.

Oho, tulipa tekstiä! :D no oh well, ne lukee ketä kiinnostaa. Tiivistetysti siis, viihdyn mainiosti, mun luokka on ihana ja hauska, mut on jo kutsuttu ties mihin bileisiin ja musta on vissii tullu jonku jalkapallojoukkueen maskotti! Perhe on ihana! Espanja alkaa jo sujuu, valtavasti on vielä edessä opittavaa, mutta ei se mitää, nyt jo puhun sata kertaa enemmän ku viikko sitten! 

Kaikki on siis oikein OIKEIN hyvin!



en tiiä miks tää fontti on tällänen, mutta olkoon! En padil pysty korjaa.

tiistai 20. elokuuta 2013

elonmerkkejä

Nyt olen turvallisesti Riverassa hostperheeni luona, tavarat on laitettu kaappiin omille paikoilleen ja kotiutuminen alkaa hitaasti mutta toivottavasti varmasti!


Lähdin siis matkaan torstaiaamuna, minua oli saattamassa lentokentälle äiti, iskä ja siskoni Elli. Käytiin starbucksissa ja sanottiin hyvästit. Se oli ehkä yksi rankoimmista asioista joita olen elämässäni tähän asti tehnyt. Sitten mentiin muiden vaihto-oppilaiden kanssa läpi kaikki tarkastukset yms ja pian oltiinkin jo lentokoneessa matkalla kauas pois. Lento Pariisiin kesti noin kolme tuntia ja meillä oli päälle viiden tunnin vaihto. Aika kävi hyvin pitkäksi, ei siellä lentokentällä mitenkään hirveästi ole tekemistä ja ilmaista wifiäkin oli vain puoli tuntia eli yhtä tyhjän kanssa. :D Meitä oli siis samalla lennolla kuusi Uruguayhin ja viisi Argentiinaan menijää.




Sitten oli edessä lento Buenos Airesiin. Kukaan ei ollut maininnut että meillä olisi välilasku Buenos Airesissa eli tuli siis hyvin yllätyksenä. Mutta ei se mitään, vaihto oli hyvin lyhyt ja lento Montevideoon kesti vain kaksikymmentä minuuttia.


Carrasco Airport Montevideo 


Perillä Montevideossa odottelimme (vaihteeksi) taas vähän lisää, ja sitten suuntasimme orientaatioleirille estancialle eli vähän niinkuin maatilalle jonkin verran Montevideon ulkopuolelle. Paikka oli tosi kiva ja meille järjestettiin siellä ensimmäisenä päivänä erilaisia farmijuttuja, niinkuin traktorikierros ympäröiville pelloilla ja lehmä lypsämistä. :D Muuten ensimmäinen päivä oli pääasiassa omistettu nukkumiselle ja suihkussa käymiselle piiiiitkän lennon jälkeen. Illalla leikimme jotain tutustumis- yms leikkejä. 


Minä ja vasikka minikokoisessa häkissään :(

Maisemia estancialla


Aamupala


Toisena päivänä meillä oli itse kunnon orientaatio, eli paljon puhetta erilaisuuksista hyväksymisestä yms yms eli pääasiassa kaikkea sitä samaa mitä on tolkutettu siitä asti kun päätin lähteä vaihtoon. Sääntöjä yms. No, nyt ne ainakin tiedetään. Ohjelma oli kuitenkin oikein hauska ja YFUn vapaaehtoiset täällä Uruguayssa olivat todella hulvattomia tyyppejä ja saimme kuullaties mitä tarinoita heidän omista vaihtovuosistaan ja seikkailuistaan. Illalla meillä oli bonfire ulkona ja volunteerit soittelivat kitaraa ja lauloivat uruguaylaisia ja myös kyllä englanninkielisiäkin lauluja. Hengailtiin vain siinä ympärillä ja se oli todella tunnelmallista. :D 


Bonfire

Kuvassa Naomi (USA), Marie (Belgia), Tiril (Norja) ja Bianca (Suomi).


Leirin ehdottomasti parasta antia oli kuitenkin muiden vaihto-oppilaiden tapaaminen ja tutustuminen. Sain paljon uusia kivoja kavereita ja nyt jo on suunnitteilla kivoja reissuja ja vierailua muitten vaihtareitten luona kesälomalla. :) Meitä vaihtareita oli leirillä 56 ja 35 oli saksalaisia eli siis saksaa kyllä kuuli puhuttavan enemmän kuin englantia ja espanjaa. 


Sunnuntaina lähdimme pois leiriltä ja suuntasimme Montevideon isoon Tres Cruces-bussiterminaaliin josta kaikki lähtivät omiin suuntiinsa. Minun suuntani oli melkein seitsemän tunnin bussimatka Riveraan. Samalla bussilla tuli saksalainen tyttö joka on myös Riverassa, suomalainen Leila joka on pikkukylässä nimeltä Minas de Corrales noin tunti Riverasta etelään ja belgialainen tyttö joka on pikkukylässä nimeltä Tranqueras melko lähellä Riveraa. Bussi oli melkein tunnin myöhässä saapuessaan Riveraan, jonka bussiterminaalissa meitä olivat vastassa isäntäperheet. Minun perheestäni olivat kaikki minua vastassa ja heillä oli myös perheen koira Sol mukanaan. He olivat tehneet ison kyltin jossa luki Bienvenida a Uruguay Emma. He ovat todella mukavia ja olen hyvin onnekas että olen saanut näin ihanan perheen. 


Montevideosta bussiterminaalin ulkopuolelta


Bussissa matkalla Riveraan


Mun ihana uruguayperhe oli koristellu! <3


Kirjoitan myöhemmin lisää ensimmäisistä päivittäin perheessä ja koulun alusta, nyt mennään hakemaan perheen tyttöä koulusta ja minulla on myöhemmin tänään vielä espanjantuntikin!!:) 


Kaikki on siis hyvin, huolehtijat Suomessa älkää huolehtiko!



torstai 15. elokuuta 2013

se on menoa nyt!

Kirjoitan tätä autosta matkalla Helsinki-Vantaalle. Laukut on pakattu, paperihommat hoidettu ja passi mukana. Muutaman tunnin päästä lento lähtee kohti Pariisia ja sieltä viiden tunnin vaihdon jälkeen viimein kohti Montevideota! Matkalaukku painaa huimat 18 kg, en ymmärrä miten tämä on mahdollista, viisi kiloa alle painorajan. :D
Vähän on tyhjä olo, silmät turvoksissa ja väsyttää. Jännittää. Hui.
No, eikai tässä muuta, seuraava päivitys tulee luultavasti Uruguaylaiselta maaperältä!

3 tuntia lähtöön!

tiistai 13. elokuuta 2013

tuliaisia

Lähtöön on todella vähän aikaa jäljellä. Ylihuomenna on jätettävä koti, perhe, kaverit, lemmikit, Kouvola, Suomi ja mentävä jonnekin ihan tuntemattomaan paikkaan jossa en ole koskaan käynytkään. Ajatus tästä ei ole oikein kunnolla vielä uponnut tajuntaani, se tuntuu niin valtavan epätodelliselta ja kaukaiselta. On hankala uskoa, että ihan oikeasti lähden pois. Parin päivän päästä olen jo muualla. Tajuan lähtemisen varmaan vasta lentokoneessa, jos silloinkaan.

Nyt olen viimein saanut tuliaiset haalittua kasaan ja ajattelin kertoa niistä teille ihan niinkuin kunnon vaihtaribloginpitäjät konsanaan. :D Kuvat on kännykkälaatua, sori. 

Tässä kaikki paitsi kuvasta unohtunut Saltpastiller-purkki

Ensinnäkin, vien kaikille perheen jäsenille vanhat kunnon muumimukit. En halunnut viedä niitä perus Muumipappaa ja -mammaa, koska se Muumipappa-muki on minusta melko ruma. Joten siis perheen tyttärelle on vaaleanpunainen Niiskuneiti-muki, äidille tummanpinkki Mymmeli, isälle sininen Muumipeikko ja minulle suosikkini, eli mintunvärinen Nipsu! Ja koska eihän siellä Uruguayssa varmaankaan mitään Muumeja tunneta, metsästin netistä omasta mielestäni tuliaisten helmen, eli espanjankielisen muumikirjan! Tämä toivottavasti vähän selittää muumeja. Kyseessä on siis Muumilaakson marraskuu. Löysin tämän cdon.com:sta, mikä oli melkein ainut paikka josta näitä espanjankielisä saa, ja sieltäkin vain tätä yhtä.




Näiden lisäksi vien melko massiivisen määrän karkkia, salmiakeista purkkaan ja suklaaseen. Kuvassa näkyvien lisäksi matkaan lähtee vielä iso rasia Salt pastillereja, eli niitä mitä saa laivalta, ja paketti Fazermintsejä. Eli siis toisin sanoen ihan heti ei lopu suomalainen syötävä! :D ja saahan mulle tietenkin lähettää karkkia ja muuta kivaa... osoitteen saa jos pyytää ;)



Ja näiden viemisten lisäksi on vielä tälläinen vähän randomimpi tuliainen, nimittäin juustohöylä! :D Tiedän, saattaa vaikuttaa vähän kummalliselta, mutta olen blogeista yms lukenut, että juustohöylä on oikein kelpo tuliainen Latinalaiseen Amerikkaan. Meiltä sattu tällänen löytymään, niin ajattelin että miksei, jos se on uruguayperheeni mielestä kummallinen, niin eihän sitä ole pakko käyttää. :D

Nyt pitäisi alkaa pakata ja hoitaa viimeisiä juoksevia asioita. Koulusta pitäisi hakea leima papereihin, pyykkiä pestä yms yms yms. Ja hyvästejä vielä sanottava!

Uruguayperheeni kanssa olen jutellut jonkin verran ja he vaikuttavat ihanilta! Eilen hostäitini lähetti facebookissa viestiä ja kysyi että mitä haluan syödä sunnuntai-iltana kun pääsen viimein perille Riveraan. En malta odottaa että tapaan heidät, vaikka se merkitseekin suomiaikojen loppua sellaisina kuin ne ovat tähän asti olleet. 

2 päivää jäljellä!

lauantai 3. elokuuta 2013

pelottavia käytännönjuttuja

Sain viime yönä yhdeltä YFU:lta sähköpostia koskien lentoa ja pakkaamista ja muita käytännönasioita. Silloin vasta iski kunnolla tajuntaan että oho olen oikeasti lähdössä ihan kohta ja jätän ihan oikeasti taakse Suomen ja kodin ja kaikki tutut jutut, rutiinit ja elämäntavan. Hurjaa. Muitten vaihtareitten blogeista, joita aktiivisesti luen, saa lukea siitä kuinka he alkavat pakkailla ja tehdä lähtöä. Jotkut ovat jo lähteneetkin. Tälläisten blogipostausten lukeminen tuntuu todella erilaiselta viimevuoteen verrattuna, silloin se oli vain haaveilua, ei todellista, vähän niin kuin lukisi kivoja satuja. Nyt lähtöä edeltäviin tunnelmiin samaistuu aivan eri tavalla.

When you were leaving for exchange - tunnelmat at the moment!

Gif on mahtavasta vaihtari tumblr-blogista "Blazers and Pins" (klik!), joka on kyllä tarkoitettu Rotaryn vaihtareille mutta saadaan me muutkin siitä nauttia! :D Käykää kattomassa, suosittelen!

Noh, takaisin pointtiin, eli siis siihen sähköpostiin. Siellä kerrottiin kaikenlaista käytännön juttua tarvittavista papereista yms yms. Ja tärkeimpänä; LENTOTIEDOT! Lähden siis 15.8., kuten olen jo tiennytkin toukokuusta asti, ja lennot menevät näin:

15.8.2013 HKI-VANTAA klo 16.05 - PARIS CDG klo 18.10 (AIR FRANCE)
15.8.2013 PARIS CDG klo 23.20 - MONTEVIDEO klo 10.40 (AIR FRANCE)

Ihanaa, ettei lento lähde liian aikaisin aamulla. Muutenkin kaikki vaikuttaa hyvältä ja nyt kun tietää lentoyhtiön niin voi jo alkaa miettiä pakkaamista, jonka toivottavasti aloitan jo ensi viikolla niin kuin järkevät ihmiset konsanaan! Hurja ajatus, että alle kahden viikon päästä seison lentokentällä (luultavasti itken silmät päästäni mahdollisimman luontaantyöntävästi mutta oh well), tapaan kaikki muut Uruguayhin lähtevät vaihto-oppilaat, teen kaikenlaisia lentokenttäjuttuja mitä nyt lentokentillä yleensä tehdään ja nousen lentokoneeseen enkä näe Suomea melkein vuoteen! 

Nyt ennen lähtöä on kuitenkin vielä hurjasti tehtävää ja hoidettavaa, paljon hyvästejä ja kiireisiä hetkiä. En ehdi siis liikaa vatvoa synkkiä ajatuksia kaikista niistä sadastatriljoonasta asiasta jotka voivat mennä pieleen ja epäonnistua. Yritän pysyä positiivisenä!

Ja ainiin, tuliaisetkin on vielä ostamatta... Nyt ihan yleinen kysymys, luuletteko lukijat (jos teitä siellä jossain on) että Uruguayssa tiedetään mitä Angry Birdsit ovat? Haluaisin viedä hostperheeni 7-vuotiaalle tytölle pinkin vihaisen linnun (pinkki on lempiväri kuulemma!), mutta en tiedä sitten että olisiko se liian lapsellinen tuliainen (tai liian random)? Mielipiteitä tästä, ja muutenkin tuliaisideoita, otetaan vastaan enemmän kuin mielellään! :)



On Top of the World - Imagine Dragons



11 päivää lähtöön!!!