the last two weeks

Taas on aikaa vierähtäny ihan luvattoman paljon edellisestä postauksesta, pahoitteluni kaikille niille jotka ovat jaksaneet käydä tarkistamassa! Suunnitelmissa on monta erilaista postausta, kulttuurieroista, ruoasta ja muista vastaavista, ja haluaisinkin tietää mitä te lukijaiseni haluaisitte täältä lukea? Mikä kiinnostaisi? Nyt kuitenkin kirjoittelen viimeviikkojen tapahtumista!

Tämän hetken tunnelmat jaja

Noh, viimeviikon tiistaina oli koko Riverassa kaikissa lukioissa vapaapäivä eli sain nukkua pitkään, jee! Pyörin kavereiden kanssa keskustassa koko päivän. Keskiviikko oli normikoulua ja illalla uskokaa tai älkää, menin karateen! Minä, Emma Linnakallio, harrastin vapaaehtoisesti liikuntaa! Toisen riveravaihtarin perhe harrastaa intohimoisesti karatea ja hänkin on siitä innostunut, joten hän kutsui minut kokeilemaan. Pakko sanoa että se ei ole minua varten, se vaatii tietynlaista vakavuutta jota minulta ei löydy, en pysty pokkana potkimaan tyhjyyttä samalla hokien jotain ihme japaninkielisiä huudahduksia. Kamppailusta nyt puhumattakaan. Mutta ei se mitään, ensviikolla menen muutaman luokkalaiseni kanssa salille ja meinataan Tomken kanssa aloittaa joku tanssikurssi tai sellainen, täällä cumbiat ja funkit ja sambat on elintärkeä taito! 

Torstaina ja perjantaina minulla ei ollut koulua, sillä minun lukiossani oli näinä päivinä Gincana (josta mulla ei oo yhtään kuvaa, joo tiedän, huono bloggaaja). Se on ymmärrykseni mukaan vain Riverassa oleva juttu. Kaikki lukiot eivät täälläkään sitä järjestä, mutta minun oppiahjoni aka Liceo Nro 5 onneksi järjestää. Lukiossa on siis kolme joukkuetta, joihin muutama kuukausi ennen itse kamppailua oppilaat saavat halunsa mukaan liittyä tai olla liittymättä. Minun lukiossani nämä olivat Espartanos, Pabellón Psiquiátrico ja Lion's Bizarre. Nämä joukkueet ovat olleet samat aikojen alusta, ja on normaalia että joukkue kulkee perheessä, esim jos isä oli lion niin lapset ja lapsenlapset myös. Kaikki suhtautuvat omaan joukkueeseensa syvän ja tulisen intohimoisesti, pukeutumisessa käytetään joukkueen värejä ja Facebookiin kirjoitetaan joka päivä kannustusviestejä ja profiilikuvaksi vaihdetaan joukkueen tunnus. Hengataan vaan oman joukkueen edustajien kanssa. Tähän oikeasti panostetaan kunnolla, ja tunnelma tiivistyi ottelun lähestyessä ja noin viikkoa ennen itse ottelua se oli kuumeinen.

No, tämä kuukausien suunnittelu ja intoilu kulminoituu kaksipäiväiseen suureen kamppailuun. Aamusta iltaan joukkueille järjestetään erilaisia otteluita kaikilla eri aloilla. On futista, lenttistä, korista, juoksukisoja, tietokilpailuja, matikkatestejä ja ties mitä. Näistä sitten joukkueet saavat pisteitä jotka opettajat laskevat ja lauantaina iltapäivällä julistavat voittajajoukkueen. Meidän barriossamme eli siinä missä liceo on oli tiet suljettu lähellä Plazaa tätä ottelua varten. Kaikki tulivat katsomaan ja kannustamaan omaa suosikkijoukkuettaan. Minä tulin tänne liian myöhään liittyäkseni joukkueeseen, joten tyydyin vain seuraamaan kamppailuja katsomosta käsin. Minulla oli kavereita kaikissa joukkueissa ja minua yritettiinkin houkutella ja lahjoa ovelasti omistautumaan vain yhden joukkueen kannattajaksi, mutta yritin parhaani mukaan pysyä puolueettomana ja kannustaa kaikkia.

No, perjantai-iltana (taisiis uruguaylaiseen tapaan lauantaina aamuyöllä) oli gincana-kauden huippuhetki, eli fiesta. Se järjestettiin jossain klubissa keskustassa ja oli omistettu täysin meidän koulumme gincanalle. Tila oli jaettu neljään osaan, yksi iso yhteinen tanssilattia jossa oli lava ohjelmaa varten ja kolme pienempää "nurkkausta", jokaiselle joukkueelle oma, jonka joukkueen jäsenet olivat itse koristelleet joukkueen teeman mukaan. Minä menin tapahtumaan luokkalaiseni tytön ja hänen kavereidensa kanssa, joten koska he olivat Pabellón, olin sitten minäkin eli vietin aikani joukkueen jäsenten kanssa ja minulle opetettiin kaikki kannustuslaulut ja sellaiset jaja. Fiestan ohjelmaan kuului mm. erilaisia asukisoja tai siis vähän niinkuin muotinäytös, maskottien esittelyä, kuninkaan ja kuningattaren kruunaus ja paljon tanssimista ja paaaaljon oman joukkueen kannustamista. Yhteishenki joukkueen sisällä oli mahtava ja tunnelma koko ajan katossa. Kaikki uruguaylaiset hallitsevat yleisimmät tanssit ja tanssivat todella hyvin, joten minun perisuomalaiset surulliset yritykseni herättivät hilpeyttä. Täällä oikeasti tanssitaan. Onneksi minulle opetettiin muutamia yleisimpiä tansseja ja erityisesti se täällä hypersuosittu cumbia, joka alkaa sujumaan jo ihan hyvin. :D 

Lauantaina julistettiin siis voittaja, joka tänä vuonna oli Pabellón (!!) ja siitä lähtien koko tämän kuluneen viikon kyseisen joukkueen jäsenet ovat olleet jatkuvalla juhlatuulella. :D Itse menin lauantaina Tomken seuraksi seurailemaan karate-ottelua. Vahvisti päätöstäni jättää karate sikseen. Ohjelmaan kuului paljon dramatiikkaa, hassunnäköisiä seremonioita ja murtuneita neniä ja muita ruumiinosia. Hyhhhhhhh.

Tällästä...

Tämän kuluneen viikon olen käynyt espanjantunneilla, käynyt leffassa, pyörinyt kavereiden kanssa keskustassa, istuskellut tomken kanssa plaza artigaksella ja puhunut hirveästi espanjaa, joka muuten oikeasti alkaa jo pikkuhiljaa sujumaan. Pystyn käymään keskusteluja jos ne eivät mene liian suuriin monimutkaisuuksiin ja suurin saavutukseni: tunneilla osaan jo itse kirjoittaa muistiin sen mitä opettajat sanelevat! Wohoo. Tietysti teen runsaasti virheitä mutta de nada, oikoluetan tekstini aina jollain luokkalaisellani joka sitten kertoo mitä virheitä olen tehnyt.

Valtavasti porukkaa oli kattomassa

Eilen eli perjantaina täällä oli el día del gaucho, eli gauchojen päivä. Gauchot on sellasia vähän niinkuin cowboy-tyyppejä joita löytyy täältä Uruguaysta, Pohjois-Argentiinasta ja Brasilian eteläisimmästä maakunnasta nimeltään Rio Grande do Sul. Tämä juhlapäivä on nimenomaan Brasilialainen juhla rgds:sta ja sitä ei juhlita muualla täällä Uruguayssa kuin ihan fronteralla eli siis täällä Riverassa. Keskustassa järjestettiin iso paraati, joka koostui sadoista ja sadoista gauchoista hevosineen ja koirineen perinteisissä asuissaan, tansseista ja erilaisista vaunuista perinteisine koristeineen. Aikaisemmin tämä on ollut vain Santanassa ja vasta ihan viimevuosina paraatireittiä on jatkettu Riveraankin Sarandille. Mentiin tomken kanssa katsomaan ja ei kyllä petytty, tälläistä ei ikinä löytyisi mistään Euroopasta. Tuli vahvasti sellanen "wow oon etelä-amerikassa"-fiilis. Syötiin panchot aka maailman herkullisimmat hodarit ikinä, ihasteltiin karnevaalihenkeä ja as always mentiin muutamaksi tunniksi istuskelemaan ja juttelemaan plazalle. Saatettiin syödä churrotkin mutta mitään en tunnusta. 

Ok siinä nyt pääsette ihailemaan uruguaylaista gauchoa, tollasissa vaatteissa ne aina on, lipun sijasta vaan kuvittelette kainaloon termarin ja käteen matekupin niin bueno

Haha lopetan tähän, siinä pääsette ihailemaan alejandron taidokkaasti piirtämää kuvaa emmasta lähdössä ulos ja merenneitoemmasta myös :D mun luokkalaiset on ihania hulluja, en ois voinu olla onnekkaampi tälläkään saralla!

Elämä hymyilee ja täällä on hauskaa, toivottavasti sielläkin!