tiistai 19. marraskuuta 2013

liceo

Ny viimein sain aikaseks kirjottaa tän postauksen uruguaylaisesta koulusysteemistä ja erityisesti tietenkin liceosta. Kaikki kuvat on otettu sellaset reilut kaks kuukautta sitten mikä on mainio esimerkki bloginpitäjän laiskuudesta jajaj. Nyt on hyvä kirjottaa koulujutuista ku just alko melkee neljän kuukauden kesäloma. Jep. No kumminkii, aiheeseen.


Uruguayssa siis lapset alottaa 6-vuotiaina escuelan, jota käy kuus vuotta. Se on niinkun suomen ala-aste, opiskellaa kaikkia perusjuttuja luokanopettajan kanssa. Mun uruguaysisko on tokalla luokalla escuelassa tällä hetkellä ja sen juttujen kautta pääsen aina seurailemaan kahdeksanvuotiaiden dramaattisia elämänkäänteitä ja kuuntelemaan valitusta siitä kuinka seitsemän kertotaulu on vaan vaikein juttu ikinä. 

Escuelasta siirrytään liceoon, joka on myöskin kuusi vuotta. Koulunkäynti on pakollista 18-vuotiaiksi asti, sen jälkee jos vieläkin jumittaa jossain liceon alkuvaiheilla saa käsittääkseni antaa periksi. Tässä tilanteessa yleensä otetaan sitten suunnaksi armeija, koska se on ainut keino saada suht hyväpalkkanen työ ilman kunnon koulutusta. Anyways takasin aiheeseen, eli siis opetus liceossa tapahtuu niin että on oma luokka joka pysyy samassa luokkahuoneessa koko päivän, opettajat kiertää luokissa opettamassa. Päivä koostuu viidestä seitsemään oppitunnista jotka kaikki kestää 35 minuuttia. Päivässä on kolme välituntia, joista kaksi on viisi ja yksi kymmenen minuuttia pitkä. Siinä ajassa ehtii käydä ostamassa jotaa syötävää koulun cantinasta eli sellasesta kiskakahvilahommelista, käydä vessassa ja hengata käytävillä välituntien aikana vallitsevan yleisen kaaoksen keskellä. 





Koulupäivä kestää nelisen tuntia, vähän päälle tai alle. Koulua käydään kolmessa eri vuorossa, aamu (n 8-12), iltapäivä (n 13-17) ja ilta (n 18-22). Joissain kouluissa on myös yövuoro aikuisopiskelijoille. Itse olen käynyt tämän vuoden aamuvuorossa, normaalisti koulu alkaa 7.45 ja loppuu 12.20. Harvinaisuus kuitenkin on että päivä alkaa tai kestää siihen asti mitä lukujärjestys sanoo, on enemmän sääntö kuin poikkeus että ainakin yksi profe eli opettaja jättää ilmestymättä ja oppitunteja siirrellään sitä korvaamaan vähän miten sattuu. 

Liceossa neljä ekaa vuotta on ihan perus standardiopiskelua, kaikki opiskelee samoja aineita samoja määriä, kuten matikkaa, fysiikkaa, kemiaa, englantia, filosofiaa etc. Viidentenä ja kuudentena lukiovuonna saa valita mihin haluaa erikoistua. Viidentenä vuonna on tarjolla humanistinen, tieteellinen, biologinen ja taiteellinen suuntaus. Opiskellaan siis tiettyjä tuntimääriä perusaineita jotka on samat kaikissa ja jotka muodostaa noin puolet opiskeluista. Toinen puoli on suuntautumiselle ominaisia aineita, esim tieteellisestä löytyy mm ekstra matikkaa ja fysiikkaa ja jonkinkaltaista tiedepiirrustelua, kolmiulotteista ja sellasta. Kuudentena vuonna erikoistutaan erikoistumisen sisällä, kaikista paitsi taiteellisesta on tarjolla kaksi eri suuntautumista joista valita, mahdollista myös valita jotain toisten suuntautumisten tarjonnasta mutta siihen on jotain sääntöjä joista en tiedä.

Itse olen ollut tämän alkuvuoden neljännellä luokalla. En tiedä miks mut pistettiin sinne, normaalisti vaihtarit sijoitetaan viidennelle vuodelle. Neljännellä kaikki siis periaattessa ois mua kaks vuotta nuorempia eli niinku ysiluokkalaisia, mutta koska uruguay on millanen on suurin osa mun luokkatovereista oli kyllä täysi-ikäisiä uusittuaan syystä jos toisesta aikaisempia vuosia. Tulevana syksynä (suomen keväänä)  alotan viidennen ja meinaan tehä biologisen iltavuorossa ja jatkaa samassa lukiossa missä olin tässä keväälläkin.






Täällä suurin osa opiskelee julkisissa oppilaitoksissa mutta mahdollista on myös laittaa lapset yksityisiin kouluihin ja lukioihin jos rahassa löytyy. En hirveesti tiedä niitten toiminnasta mitään, oon ite julkisessa ja tykkään. Sen verran mitä tiiän ne on lähes poikkeuksetta katolisia, niiden opetuksen taso on huomattavasti parempi kuin julkisissa ja niissä pitää käyttää kunnon koulupukua. Julkisissa on normaalisti vaan pukukoodi, esim. koulun t-paita ja farkut. Mun liceossa pitää olla musta paita (mieluiten koulun logolla varustettu mutta jos ei ei siihen kuole) ja pitkät housut. 

Kuka bongaa suomalaisen kuvasta?

Uruguaylaisen opetuksen taso näin suomalaisen näkökulmasta, noh, ei ole ihmeellinen. Saa arvostamaan suomalaista ihan uudella tavalla. Opiskelu on aika tehotonta, opettaja sanelee ja oppilaat kirjottaa ylös. Melkein aina kokeissa saa käyttää muistiinpanoja, jutella kavereitten kanssa ja pyytää opettajalta apua. Silti arvosanat ei oo ihmeellisiä ja on tosi normaalia jäädä jumittamaan liceon alkuvaiheille huonojen arvosanojen tai liiallisen lintsauksen vuoksi. On ihan normaalia että samalla luokalla on oppilaita joilla on kymmenen vuoden ikäero. Etelä-Amerikan muihin maihin verrattuna uruguay on kyllä huomattavan hyvä, rajan toisella puolella Santanassa eron brasilialaisen koulusysteemin kanssa kyllä näkee selvästi. Uruguay lahjoittaa kaikille opiskelijoille oman tietokoneen auttamaan opiskeluissa. Ei mitään macbookia tietenkää, sellasen muovihärpäkkeen, mut kumminkin. 


Mulla olis varmasti vielä vaikka mitä kerrottavaa mut nyt ei enää tuu mielee, jos mietityttää kysykää ihmeessä selvennyksiä mun sekavaan selitykseen ja muutenkin ihan muuten vaan! Nyt jatkan lomailua täällä kolmenkymmenen asteen ilmoilla, see ya!

torstai 14. marraskuuta 2013

sweeeeet 17 (& 8)

Uruguayperheessäni juhlittiin marraskuun alussa kaksia synttäreitä, minun 17- ja siskon 8-vuotis. Nyt kun kerrankin on kuvia ajattelin laittaa joitakin tänne bloginkin puolelle! 

Marraskuun ekana viikonloppuna juhlistettiin siis kuten aikaisemmin mainitsin hostsiskon 8-vuotisjuhlia. Juhlat oli tarkoitus pitää lauantaina, mutta koska satoi aivan kaatamalla (uruguayssa kaatosade on oikeesti kaatosade, suomen vastike ei yllä lähellekkään) juhlat siirrettiinkin sitten sunnuntaille. Mentiin campolle eli niinku maaseudulle (huono vastike mutta tähän hätään kelpaa) pooloklubin läheistölle, laitettiin kamat paikoilleen ja pian paikalle olikin jo ilmestynyt juhlien kutsuvieraat, eli siskon luokkatoverit ja kaverit. Siinä sitten riehakkaan lapsijoukon kanssa puuhailtiin kaikenlaista, aarteenmetsästyksestä sekkailukierrokseen. 

Sisko sai minulta ja suomiperheeltä lahjaksi punaisen angry birds-pehmolelun ja niitä angrybirds-pastilleja myös (joita se muute rakastaa yli kaiken). Lintu sai valtavan suosion ja tähän mennessä joka päivä sen "sulat" on harjattu ja sitten laitettu jotain disneyprinsessahajuvettä (joita muuten löytyy yllättävän laaja kokoelma), se on ollut mukana koulussa ja kavereilla leikkimässä. Perheelle suuret kiitokset täältä siis! :)

Täällä uruguayssa juhlat on aivan eri mittakaavassa, kaikki mietitään ja suunnitellaan viimetippaan, normaalisti vuokrataan joku klubi jossa järjestää, kaikki on todellakin aina viimeisen päälle. Suurimpia juhlia täällä on tyttöjen 15- ja poikien 18-vuotisjuhlat, joihin on ihan normaalia kutsua satoja ihmisiä ja jotka kestää yleensä siitä iltakymmenestä aina aamupalaan asti (joka luonnollisesti tarjoillaan juhlapaikalla). Itse en ole vielä päässyt tätä eteläamerikkalaisuuden huipentumaa (:D) päässyt kokemaan, mutta mun kaverit on luvannut että ottaa mut mukaan seuraaviin mihin menevät.

Kuvia siskon juhlista, en laita mitään missä näkyis ihmisiä, parempi niin. 


Kakku ja pikkunaposteltavaa 

Juhlapaikka

Edellisen päivän sateen ja mudassa möyrimisen jälkeen valkoset kengät ei ollu enää niin valkoset jajaj

Sitten tästä seuraavana perjantaina oli mun juhlat, täytin 17 - viimein jajaj! Liceossa mulle ostettiin empanada juhlien kunniaks ja mulle laulettiin se synttärilaulu viidellä eri kielellä: espanja, portugali, englanti, suomi ja italia, yhhh tiiättekö ku koskaa ei tiiä mitä tehä sen aikaa ku muut laulaa ja sit vaa päätyy hymyilemään kiusaantuneena, tossa oli aikamoinen kärvisteleminen jajajaj :D

Mun hostvanhemmat oli ehdottaneet että jos haluan voin järjestää juhlan meillä kotona, joten tartuin tilaisuuteen, kerranhan sitä vaan viettää synttäreitä uruguayssa! Vietettiin sellanen rento ilta (no oikeastaan yö) pelaten poolia, grillaillen, kuunnellen musiikkia ja jutellen.. Meitä oli aika pieni porukka koska en viitsinyt alottaa sitä draamaa että kuka kutsutaan ja kuka ei ja silleen, täällä ihmissuhdekuviot on tosi monimutkasia ja en halunnu kutsua hirveesti porukkaa ku se vaa ois meinannu paljon enemmän panostusta ja oon laiska. Kutsuin ihan vaa tomken ja kaikista parhaista kavereista parhaimmat joitten kanssa tulee eniten vietettyä aikaa. Kaikki ei harmi kyllä päässyt koska luonteenomaisesti jätin kaiken suunnittelun ja kutsumisen niin viime tippaan ku vaan voi jättää. :D 

Mun hostäiti rakastaa juhlien järjestämistä joten annoin sille aika vapaat kädet, sanoin etten haluu mitää erikoista mikä aiheutti sille vähän tuskaa, se ois nimittäin halunnu peribrasilialaiseen tyyliinsä mennä all out kaiken koristelun ja tarjoamisen kanssa jajaj :D Sen käsitys "ei mitään erikoista" oli aika erilainen kun mun (kyllä, meillä oikeesti oli tollaset valot mitä nois kuvissa näkyy ! :D), mutta ei se mitään, juhla oli ihana. Sain kivoja lahjoja ja vietin aikaa kavereitten kanssa, paras ilta mitä olisin voinut toivoa. Mun hostperhe ja mun kaverit on ihania, olen ollut aivan järjettömän onnekas niin monen asian kanssa että ei rajaa.

Tomke looking good (jajaj perdon)


... :D

Foooooooood aka ainut asia mikä merkitsee vaihtarin elämässä jajaj

Mitä oikeesti tapahtu aijai nykyajan nuoret ja netti

Mulla oli kakku ja kaikki! iha proper party siis jajaj :D

Täällä tudo bem, toivottavasti sielläkin! (uuuuuuu huomiokaa mun sneaky portugali!)