Aika on kulunut niin mielettömän nopeasti, ettei sitä kunnolla oikein tajuakaan ja ennen kuin ehtii huomatakkaan heinäkuu vetelee viimeisiään ja mitään ei ole saanut aikaiseksi. Okei, tossa ehkä vähän huijasin, olen ollut koko heinäkuun kesätöissä lasten kesäkerhossa ja tämän viikon perjantaina oli viimeinen päivä. Koko ajan on ollut jotain tekemistä ja puuhailtavaa, eikä ole ollut hirveästi hetkiä joina rentoutua ja olla vaan. Vaikka onhan se hauskaa, että on ajanvietettä. Nyt on siis pari viikkoa ihan kunnollista kesälomaa ennen lähtöä.
1. random maisemakuva 2. nam 3. särkänniemi! 4. roope <3
Vaihtoasiat on ihan hyvässä mallissa, kaikki paperityöt yms. hoidettu, enää pitäisi saada lähetettyä joitakin kopioita YFU:lle. Nyt pitäisi miettiä enää käytännön juttuja, kuten pankki- ja pakkausasioita. Tuliaisia ja sellaisia. Olen itselleni todella tyypillisesti elänyt tähän asti sulkien tehokkaasti vaihtoon liittyvät asiat pois mielestä, mikä alkaa nyt kostautua. Nojaa, onhan tässä vielä aikaa.
Olen ollut jonkin verran yhteyksissä hostperheeseeni ja he vaikuttavat todella todella mukavilta. Mitä enemmän saan heistä tietää, sitä posiitivisemmaksi mielikuvani muuttuu. Lähtö tuntuu pelottavalta mutta samaan aikaan en voisi olla enemmän innoissani! Suurin huoli on vaan kielitaito, espanja ei oikein suju... Minulle on myöskin selvinnyt että host-äitini (en oikein vielä tiedä mitä sanaa käyttää) on brasilialainen ja että perheessä, kuten käsittääkseni koko kaupungissa, puhutaan espanjan lisäksi sujuvasti portugalia! Toivottavasti portugalia tarttuisi minullekin jonkin verran, kelpais.
Vietin viikko sitten perjantaina vietin läksiäisiä kaverini Saanan kanssa. Saana (klik!) oli siis lukiossa mun kanssa samalla luokalla ( ja tulee vielä tulevaisuudessakin olemaan, jee en jää yksin! :D ) ja on lähdössä 8 päivän päästä vaihtoon suureen ja mahtavaan USAhan, New Yorkin osavaltioon! Mutta siis kutsuttiin paikalle meiän luokkalaisia ja vietettiin hauska ja rento ilta hyvän ruoan ja mahtavien tyyppien parissa. :D Oli mainiot läksiäiset ja olen tyytyväinen että tuli pidettyä! Uskon kuitenkin näkeväni vielä ainakin joitakin näistä kavereista, onhan tässä aikaa vielä. :)
meiän upea kakku!
Alive - Empire of the Sun 17 päivää lähtöön! omg!!!!
Viime viikkoina ei ole oikein ollut aikaa kirjoitella, kiireitä. Se on kummallista, kuinka aika valuu niin hirveän nopeasti hukkaan ettei sitä oikein edes ehdi huomata. Olen ollut isosena pyöräilyretkellä Ahvenanmaalla ja puuhaillut ties mitä pientä. On vähän sellainen olo että tunnit Suomessa juoksevat karkuun eikä niitä jaksa juosta kiinni. Pitäisi ehtiä tekemään niin paljon ettei saa tehtyä mitään. Nyt kuitenkin voisin päivitellä kuulumisia vaihtorintamalta.
Kirjoitin kuin kirjoitinkin isäntäperheelleni sähköpostia, ihan kokonaan espanjaksi mikä minulta oli aikamoinen suoritus. Istuin koneen ääressä tuntikausia espanjankirjan kanssa yrittäen epätoivoisesti parhaimman kaverini google translaten kanssa saada muodostettua edes yhtä järkevää lausetta. Viesti oli lopulta melko lyhyt ja ei niin kovin ytimekäs, ihme jos mitään ymmärsivät. :D Nyt jo alkaa turhauttaa se, kuinka ei osaa ilmaista kielellä oikeastaan mitään. Pelottaa ajatella miltä tuntuu sitten Uruguayssa kun kaikkea ei voi kääntää googlen avulla...
No mutta anyway, uruguayperheeni äiti vastasi jo samana iltana. Oli nähtävästi ymmärtänyt kuitenkin :D Nyt ollaan kirjoiteltu jonkin verran, ja voin todeta uruguayperheeni vaikuttavan TODELLA mukavalta! He kertoivat kaikenlaista mukavaa itsestään ja kaupungista ja Uruguaysta. He vaikuttavat todella lämpimiltä ja ihanilta tyypeiltä! Minua kuullemma odotetaan siellä jo todella innolla ja perheen tytär kuulemma kyselee minusta koko ajan. Sain kuulla myös kaikenlaista jännää (kukaan ei kuulemma puhu englantia) ja minä sain kuvia perheestä. En julkaise niitä tässä, koska se tuntuisi jotenkin tahdittomalta, pitää sitten Uruguayssa ollessa kysyä haittaisiko jos laittaisin tänne joitakin kuvia.
Nyt pitäisi taas saada kirjoitettua vastausviesti, tietysti espanjaksi. Viestien kirjoittelu on aiheuttanut kielitaitoni surullisen pienuuden tajuamisen. Osaan käyttää vain preesensiä ja sanavarastoni on niin pieni ettei sitä edes voi nimittää varastoksi. Voisin aloittaa teho-opiskelun, opetella vaikka vähän ruokasanoja ja ehkä itsestään kertoakin voisi osata muutakin kuin vain "me llamo Emma". Sanotaankohan se muuten edes noin? No oh well... :D
Googlesta napattu kuva tulevasta koulustani
Olen myös harrastanut tehogooglailua aina silloin kun on ollut aikaa ja energiaa ja saanut selville kaikenlaista jännää (miten jännän sitten tulkitseekaan). :D Tehogoolailu koostuu jonkin hakusanan kirjoittamisesta ja kaikkien sivujen avaamisesta ja englanniksi kääntämisestä. Tämä kääntäminen tietenkin vähentää tekstien järkevyyttä ja ymmärrettävyys ja luultavasti myös totuudenperäisyys vähenevät aika reippaasti. Olen kuitenkin tätä kautta saanut selville mm. kaikenlaista koulustani.
Sen nimi on Liceo N°1 (luovasti nimetty hei) ja se on yksi Uruguayn suurimmista lukioista. Se on julkinen ja sitä käy about kolme ja puoli tuhatta oppilasta ja se painottaa.... matikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja jotain ihme maatalousopintoja! :DDD Ei ole todellista...Kaikki jotka mut tuntee, tietää kuinka lämmin suhde mulla on tämän alueen opintoihin. :D Nojaa mikäs siinä, kerranhan sitä vaan opiskellaan fysiikkaa Etelä-Amerikassa! No, uruguayperheeni äiti kertoi, että saattaa olla mahdollista että minut siirretään johonkin toiseen lukioon joka olisi hieman lähempänä kotia, perhe ei asu ihan Riveran keskustassa vaan sieltä on käsittääkseni sama matka keskustaan kuin meiltä suomikodista on nyt Kouvolan keskustaan. Eli kattoo nyt sitten!
Maanantaiaamuna lojuin sängyssä laittoman myöhään tekemättä mitään tärkeää, kun äiti soitti. Se ilmoitti, että olin saanut isäntäperheen ja sijoitustiedot. Kädet alko tärisemään, enkä meinannut uskoa millään. Epätodellinen tunne. Tarkistin kännykän sähköpostin ja sain huomata että kaikesta epäuskosta huolimatta olin saanut YFU:lta sähköpostin:
"Hei Emma,
Sain sinun isäntäperheesi yhteystiedot Uruguayssa ja laitan ne sinulle ohessa tulemaan. Ole heti yhteydessä uuteen isäntäperheeseesi ja muista kiittää heitä siitä, että he ovat valinneet juuri sinut heille vaihto-oppilaakseen."
Vain pari lausetta, todella merkittävää lausetta. Oumaigaad, mitämitä? Avasin liitetiedoston, ja sieltä sain lukea tulevan vuoteni merkittävimmistä tekijöistä. Ei mitenkään paljoa infoa, nimet ja osoite ja koulun nimi. Hui.
Minut on sijoitettu asumaan AIVAN Uruguayn ja Brasilian rajalle, n. 60 000 ihmisen asuttamaan (hahaa pienempi kuin Kouvola) ja Uruguayn kuudenneksi suurimpaan kaupunkiin, RIVERAAN. Rivera, Uruguay. Ei kuullosta pahalle ollenkaan. Kaupunki on oikeasti aivan siinä rajalla, jonka Brasilian puolella on vähän isompi kaupunki Santana do Livremento. Riverasta on pääkaupunki Montevideoon n. 6-7 tunnin matka, eli se on aika kaukana uruguaylaisilla (aaaa en osaa taivuttaa) standardeilla. Koska mikään mitä selittäisin ei luultavasti kertoisi mitään, kartta ymmärryksen avuksi (huomioikaa sulava paintinkäyttötaitoni) :D :
Ensinnäkin, tässä on Etelä-Amerikka:
Ja tässä, ystävät rakkaat, on Uruguay:
Ja tästä tarkkasilmäiset voivat huomata kaupunkin nimeltä Rivera, uruguaykotini:
Uruguayperheeseeni kuuluvat 34-vuotiaat vanhemmat, äiti on kotiäiti ja isä tekee toitä. Heillä on 7-vuotias tytär ja kaksi koiraa. Enempää infoa en vielä ole saanut, loppu on up to me. Minun pitäisi lähettää heille sähköpostia ja kiitellä ja olla kovin innoissaan kaikesta ja täynnä kysymyksiä, mitä kaikkea kyllä olenkin, mutta s-postin lähetys on tähän mennessä ( vajaa kahdessa päivässä, kiire ei vielä ole :D) kaatunut siihen, etten tiedä millä kielellä sen lähettäisin.
Espanja onnistuisi vain google kääntäjän tunnetun laadun avulla, sillä itse osaan vain tilata kesään sopivan punaviinin ja kertoa olevani 16 vuotta vanha. Kumpikin kyllä hyödyllinen taito, mutten uskoisi antavani kovinkaan hyvää ensivaikutelmaa. Toisaalta, englanniksi kirjoittaminen kyllä luonnistuisi, mutten tiedä osaako kukaan tulevasta perheestäni englantia, papereissa luki vain että kotikieli on espanja, eikä vieraskielinen sönkötyskään olisi paras ensivaikutelma. Tulisivat kuitenkin katumapäälle. Nojaa, enköhän mä jotain saa aikaseks, kirjotan vaikka kummallakin kielellä kauniisti sekaisin. :D
Tässä vielä googlesta nappaamiani kuvia, joiden kuvittelen olevan Riverasta:
Minäkin päätin alkaa pitämään vaihtoblogia. Tarkoituksenani on päivitellä kuulumisiani kavereille ja tutuille ja muille sellaisille, sekä tietysti myös niille vieraille joita sattuu kiinnostamaan, vaikka tuleville vaihtoon lähtijöille.
Olen Emma, 16-vuotias tavallinen tyttö kauniista (:D) Kouvolan kaupungista Kaakkois-Suomesta. Olen juuri lopettelemassa ensimmäistä lukiovuottani, koeviikko alkaisi ensi viikolla joten fiksuna päätin, että blogi pitää aloittaa nyt eikä kohta, analyyttinen geometria ei hirveesti nappaa nimittäin.
Olen haaveillut vaihtoon lähdöstä niin kauan kun vain muistan ja kohdemaahaaveet ovat vaihdelleet dramaattisesti vuosien aikana. Nyt kuitenkin olen suuntaamassa Etelä-Amerikkaan, pieneen Uruguayn valtioon. Järjestönä toimii Suomen Youth For Understanding elikkä tuttavallisemmin YFU. Voisin vaikka tehdä postauksen hakuprosessista ja paperisodasta ja sellaisesta jossain vaiheessa tässä ennen lähtöä. Meitä on YFU:n kautta lähdössä Uruguayhin 6 ja lähtöpäivä olisi 15.8, eli lähtöön on laskurini mukaan 87 (!!!) päivää.
Lähtö tuntuu vielä aika kaukaiselta ja en osaa oikein vielä suhtautua ajatukseen siitä, että olen IHAN OIKEASTI suuntaamassa pois kaikesta tutusta ja rakkaasta ja turvallisesta ja lähdössä jonnekkin aivan täysin tuntemattomaan paikkaan ja vieraaseen kulttuuriin. Minulla ei vielä ole hostperhettä kohdemaassa, enkä usko sitä vielä tässä ihan lähiviikkoina saavanikaan, koska palautin "vaihtaripakettini" aivan törkeän myöhässä. Vaikka mistä sitä tietää.
No, joka tapauksessa tarkoitukseni on postailla enemmän sitten paikan päältä, ennen lähtöä ei minulla varmaankaan mitenkään kauheasti asiaa ole.
One day / Reckoning song (Wankelmut Remix) - Asaf Avidan & the Mojos One day baby we'll be old Oh baby we'll be old Think of all the stories that we could have toldSeuraa blogiani Bloglovinin avulla
