lauantai 22. kesäkuuta 2013

nuestra hija del hielo

Viime viikkoina ei ole oikein ollut aikaa kirjoitella, kiireitä. Se on kummallista, kuinka aika valuu niin hirveän nopeasti hukkaan ettei sitä oikein edes ehdi huomata. Olen ollut isosena pyöräilyretkellä Ahvenanmaalla ja puuhaillut ties mitä pientä. On vähän sellainen olo että tunnit Suomessa juoksevat karkuun eikä niitä jaksa juosta kiinni. Pitäisi ehtiä tekemään niin paljon ettei saa tehtyä mitään. Nyt kuitenkin voisin päivitellä kuulumisia vaihtorintamalta.

Kirjoitin kuin kirjoitinkin isäntäperheelleni sähköpostia, ihan kokonaan espanjaksi mikä minulta oli aikamoinen suoritus. Istuin koneen ääressä tuntikausia espanjankirjan kanssa yrittäen epätoivoisesti parhaimman kaverini google translaten kanssa saada muodostettua edes yhtä järkevää lausetta. Viesti oli lopulta melko lyhyt ja ei niin kovin ytimekäs, ihme jos mitään ymmärsivät. :D Nyt jo alkaa turhauttaa se, kuinka ei osaa ilmaista kielellä oikeastaan mitään. Pelottaa ajatella miltä tuntuu sitten Uruguayssa kun kaikkea ei voi kääntää googlen avulla... 

No mutta anyway, uruguayperheeni äiti vastasi jo samana iltana. Oli nähtävästi ymmärtänyt kuitenkin :D Nyt ollaan kirjoiteltu jonkin verran, ja voin todeta uruguayperheeni vaikuttavan TODELLA mukavalta! He kertoivat kaikenlaista mukavaa itsestään ja kaupungista ja Uruguaysta. He vaikuttavat todella lämpimiltä ja ihanilta tyypeiltä! Minua kuullemma odotetaan siellä jo todella innolla ja perheen tytär kuulemma kyselee minusta koko ajan. Sain kuulla myös kaikenlaista jännää (kukaan ei kuulemma puhu englantia) ja minä sain kuvia perheestä. En julkaise niitä tässä, koska se tuntuisi jotenkin tahdittomalta, pitää sitten Uruguayssa ollessa kysyä haittaisiko jos laittaisin tänne joitakin kuvia.

Nyt pitäisi taas saada kirjoitettua vastausviesti, tietysti espanjaksi. Viestien kirjoittelu on aiheuttanut kielitaitoni surullisen pienuuden tajuamisen. Osaan käyttää vain preesensiä ja sanavarastoni on niin pieni ettei sitä edes voi nimittää varastoksi. Voisin aloittaa teho-opiskelun, opetella vaikka vähän ruokasanoja ja ehkä itsestään kertoakin voisi osata muutakin kuin vain "me llamo Emma". Sanotaankohan se muuten edes noin? No oh well... :D

Googlesta napattu kuva tulevasta koulustani

Olen myös harrastanut tehogooglailua aina silloin kun on ollut aikaa ja energiaa ja saanut selville kaikenlaista jännää (miten jännän sitten tulkitseekaan). :D Tehogoolailu koostuu jonkin hakusanan kirjoittamisesta ja kaikkien sivujen avaamisesta ja englanniksi kääntämisestä. Tämä kääntäminen tietenkin vähentää tekstien järkevyyttä ja ymmärrettävyys ja luultavasti myös totuudenperäisyys vähenevät aika reippaasti. Olen kuitenkin tätä kautta saanut selville mm. kaikenlaista koulustani.

Sen nimi on Liceo N°1 (luovasti nimetty hei) ja se on yksi Uruguayn suurimmista lukioista. Se on julkinen ja sitä käy about kolme ja puoli tuhatta oppilasta ja se painottaa.... matikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja jotain ihme maatalousopintoja! :DDD Ei ole todellista...Kaikki jotka mut tuntee, tietää kuinka lämmin suhde mulla on tämän alueen opintoihin. :D Nojaa mikäs siinä, kerranhan sitä vaan opiskellaan fysiikkaa Etelä-Amerikassa! No, uruguayperheeni äiti kertoi, että saattaa olla mahdollista että minut siirretään johonkin toiseen lukioon joka olisi hieman lähempänä kotia, perhe ei asu ihan Riveran keskustassa vaan sieltä on käsittääkseni sama matka keskustaan kuin meiltä suomikodista on nyt Kouvolan keskustaan. Eli kattoo nyt sitten!





53 päivää lähtöön!

1 kommentti: