me gusta mi vida uruguaya

Eilen eli lauantaina lojuin aamupäivällä tylsistyneenä kotona Facebookissa ja sitten extempore päätettiin Tomken (aka toisen riveravaihtarin saksasta) lähteä keskustaan ottamaan kuvia Riverasta ja hoitamaan muutamia juoksevia asioita. Tapaamispaikkana Plaza International eli puisto Uruguayn ja Brasilian rajalla, nähtiin siinä iltapäivällä, kierreltiin muutamissa kaupoissa, käytiin ostamassa pullot Guaranaa (sellanen limsa tai energiajuoma tai joku sellanen joka on tehty brasilialaisesta guarana-hedelmästä, todella hyvää namnam jos Suomessa joskus törmäätte kokeilkaa!) ja otettiin muutamia kuvia keskustasta.

Plaza International, tosta lippujen puolestavälistä ja ton monumentin kohalta menee Uruguayn ja Brasilian raja!

Sarandi, eli Riveran pääkatu

Sitten käveltiin vähän matkaa mun omaan henk. koht. lempipaikkaan Riverassa ainekin tähän asti, eli sellaisille portaille jotka on vähän keskustan ulkopuolella ja joilta näkee yli koko Riveran, kaunis näky. Tosi nätti muuten pimeällä kans, ku kaikki valot loistaa sillee nätisti. Istuttiin siellä muutama tunti ja juteltiin vaihtarielämästä ja kaikesta. On tosi ihana juttu että täällä on toinenkin vaihtari, jonka kanssa tulee toimeen. Ja me ei olla samassa liceossa tai mitään, eli ei kuitenkaan olla mitenkään liikaa yhdessä, omat kaverit kummallakin ja silleen.

Ihana Rivera

Brasilia on tuolla puun takana :D

Ne portaat

Sitten suunnattiin Plaza Artigas-nimiselle plazalle, joka on Riveran pääplaza. Kaikissa Uruguayn kaupungeissa ja kylissä ja kaikissa on Plaza, eli sellanen puisto jonne kaikki menee juomaan matea ja hengailemaan ja tapaamaan ihmisiä. Riverassa on useampia, eri kaupunginosille omia, mutta Artigas on se suurin ja se virallinen. No, siellä syötiin churrot, eli siis sellaset uppopaistetut taikinapötköt jotka kieritellään joko sokerissa tai kanelissa tai vastaavassa ja täytetään joko suklaalla tai dulce de lechellä. Once again, namnam hyvää. Ja tajuttoman epäterveellistä, niinku melkein kaikki täällä. :D

Churrot kanelilla ja dulce de lechellä omnom

Plazalle oli sellain vesisuihkulähdehommeliiniesitys joka satuttiin näkemään. Käveltiin ympäriinsä, törmäiltiin tuttuihin ja juteltiin paljon. Nähtiin yksi niistä tytöistä joiden kanssa mentiin ulos viime lauantaina ja tutustuttiin sen kavereihin, hauskoja tyyppejä joilla oli paljon kysymyksiä Suomesta ja suomen kielestä, opetin niille kaikenlaista. Muuten, tää pätkä ei varmaa kiinnosta muita ku iskää ja aatua, mutta yhellä tyypillä oli päällään KTM-paita ja mainitsin että mun veli Suomessa on superkrossikuski (hehee Aatu saat mainetta Uruguayssa) ja sit juteltiin ties kuinka pitkään motocrossista ja mopoista (mun tunnetusti suurin mielenkiinto) ja en osannu selittää mikä piikki espanjaks, ku se yritti kysyy et ajatko sä aatu kasivitosella ja yritin selittää, mutten osannu. :D 

Melkein käveltiin tosta yli just ku toi esitys alko, onneks ehdittiin just väistää, uruguaylaiset nauro hölmöille eurooppalaisille :D

Plaza Artigas ei-pimeällä

Plaza Artigas pimeällä

No mut eniveis, sitten kymmenen maissa illalla mun perhe tuli keskustaan kans, käveltiin vähän keskustas ja mentiin syömään sellaiseen jännään ravintolaan. Söin chivitoa (sellanen kasa jossa on pihvi, pekonia, kinkkua, majoneesia, ranskalaisia, oliiveja, salaattia, tomaattia ja ties mitä sellasessa läjässä valtavasti) ja simpukkapitsaa. Ihan hyvää oli joo, uruguaylaista ainekii. Epäterveellistä kun mikä. Ja sitten ku oltiin syöty ajeltiin vähän keskustassa ja palattiin kotiin. Samalla sekunnilla kun astuttiin sisälle ovesta, ulkona alkoi massiivinen ukkossademyrsy. Kerrankin perfect ajoitus! :D

Chivito :D jepp.....

mun salmiakit on loppu

Täällä on hauskaa. Alan pikkuhiljaa tottumaan Uruguayhin ja uruguaylaisiin, ja opin joka päivä paljon uutta ja lähes poikkeuksetta erilaista. Kaikki täällä on erilaista. Nautin siitä. 

Nyt elämään alkaa pikkuhiljaa jo tulla rytmi, kaikki ei enää ole vierasta ja ympäristöstä alkaa löytymään tuttuja asioita. Alan tunnistamaan paikkoja, osaan jo suunnistaa Riveran ja Santanan keskusta-alueilla, alan oppimaan eri barrioiden (kaupunginosien siis) paikat, muistan bussipysäkkejä koulumatkan varrella ja enää oma pysäkki ei tule yllätyksenä. Koulussa tiedän eri luokkien paikat ja tiedän mistä saa ostettua ruokaa jos tulee nälkä. Alan muistaa luokkalaisteni nimiä ja tunnistaa ihmisiä koulustani liceon ulkopuolellakin (tietysti tähän vaikuttaa se että kaikki tietävät kuka minä olen ja moikkaavat :D). Kotona muistan missä on haarukat ja lasit ja osaan valmistaa vaikka voileivän jos tulee nälkä. :D

Viime viikolla kävin koulussa ja hmmmm en oikeastaan enää muista mitä muuta... No, tiistaina kävin toisen Riverassa asuvan vaihtarin Tomken kanssa shoppailemassa, mutta meidän eurooppalainen ajoituksenme failasi aika pahasti ja meille jäikin vain tunti aikaa asioiden hoitamiseen. Keskiviikkona menin ite ekaa kertaa bussilla, huiii suuri seikkailu! No ei, menin vaan koulun lähimmäiselle pysäkille ja tapasin muutamia luokkalaisiani. Me tehtiin astronomian tunnille esitelmä avaruusolioista. Minulla ei mun uruguayelämälle tyypillisesti ollut mitään hajua et mitä meiän oli tarkotus tehä ja miten, mut ei se mitää menin vaan, se päätykin olemaan hauskaa, kierreltiin ympäriinsä kameran ja mikrofonin kanssa ja kysyttiin randomeilta uskooko ne alieneihein ja miksi tai miksi ei ja sitten koottiin niistä video. Siitä tuli oikeesti aika hauska, lopussa oli sellainen making of-failpätkä joka pääasiassa koostu mun surullisista epäonnistumista muistaa se mitä mun oli tarkotus sanoa... :D Näytettiin se sit seuraavana päivänä astronomian tunnilla ja saatiin arvosanaksi 12 eli paras oujee! (Täällä numerot on siis 0-12.) 

juttelin saanan kaa, eiks ookkii erityisen nättinä hän? huom koira, ainut kuva siitä mikä mullon! :D

Loppuviikosta en tehny hirveesti muuta ku nukuin ja facebookkailin oikeen ahkerasti. Koulussa oli loppuviikosta sellasii jotain ihme lakko mielenosotusjuttui, torstaina yhellä recreolla eli välitunnilla kaikki vaa juoksi ulos huutamaan jotaa ja mä en vaihteeks tajunnu mistää mitää, onneks mun ihanat luokkalaiset jakso selittää. :D Täällä siis näiltä otetaan, tai otettiin en tiiä, kevätloma pois (kevätloma on siis viikon loma lokakuun alussa) ja kaikki meni sen takia sekasin ja vissiin ympäri uruguayta on ollu mielenosoituksii ja muita. Sit tähän kaikkeen ainekii täällä Riverassa liitty jotenkin marijuana, en vaa tajunnu miten. Tyypillistä hei.

Lauantai sen sijaan oli kovin tapahtumarikas! Puolenpäivän jälkeen menin taas Tomken kanssa keskustaan shoppailemaan ja tällä kertaa löysin kaikenlaista tarpeellista, pääasiassa kuitenkin iltakäyttöön sopivaa varustetta, sillä illalla lähettiin ulos! Mentiin shoppailun jälkee Tomken luokse (se talo on kartano, niillon uima-altaat ja kaikki) ja lojuttii sohvilla puoleenyöhön asti kattoen Kill Bill ja muita random leffoi espanjaks dubattuna. Meiän oli tarkotus lähtee liikenteeseen joskus kahen jälkeen tomken siskon ja sen kamujen kans, mut sit ne pöllähtikin paikalle vähän puolen yön jälkee ja oli sillee hei lähetää iha just, ja sit meil olikii vartti aikaa juosta ympäriinsä ja laittautua valmiiksi. No, onnistuttiin siinä jotenkuten ja lähettiin. Mä ja tomke poistuttiin yhen tomken siskon kaverin kanssa ku ne muut meni ekaks joillekin synttäreille. Pyörittiin sit tän tyypin kanssa ympäriinsä ja tutustuttiin valtavaan määrään uusia ihmisiä ja sit mentiin sinne klubille aikaiseen, eli joskus kahen jälkeen ostamaan rannekkeet joilla pääs sisään, tää oli joku erityistilaisuus niin siks ne rannekkeet. 

Ilta oli überhauska, tanssittiin, tutustuttiin taas valtavaan määrään uusia ihmisiä, käytiin ties mitä syvällisiä (:D) keskusteluja ja saatiin todellakin kokea uruguaylaiset bailet. Takaisin päin lähdettiin muutaman epäonnisen sattuman jälkeen (noh shit happens) seittämän maissa aamulla. Mentiin tomkelle taas, nuokahettiin sohville pariks tunniks ja sit tomken vanhemmat oli ihania ja heitti mut kotiin. 

random maisemakuva, en löytäny parempaa arkistoista ja oon laiska hehe

Sunnuntaina olin kuoleman väsynyt, nukuin vähäsen vielä kotonakin ja sit mentiin campañalle eli niinku maaseudulle jonkun lapsen synttäreille ja siel oli asado eli sellain grillijuttu. Laitan joskus kuvia kun saan siirrettyä ne padille, innokkaat googlettaa. Se oli älyhyvää ja rentoo ja sit suunnattiin takasin. Illalla ois ollu papán futismatsi mut olin niin uupunu et kävin vaan suihkussa ja menin suoraa nukkumaan. :D 

Tän viikon alussa on tullut vaan hoidettua juoksevia asioita, käytyä koulussa ja suunniteltu kivoja juttuja tuleville viikoille! :D Pahoittelen asiayhteyteen sopivien kuvien puutetta tästä postauksesta, en oo koskaa muistanut ottaa kameraa mukaan... Mutta joskus vielä otan ja sitten saatte kuvia kotoa ja koulusta ja Riverasta! :) Toivottavasti teilläkin on kaikki hyvin, mulla meinaan mainiosti! 

una semana en mi nueva familia

(Ekakskin sori huonosta suomenkielestä, uruguaylaiset onlöytäny mun blogin ja yritänkirjottaa vähän silleen, etteine pystykääntäänkaikkeagooglessa. :D Sori.)

Eli viikko perheessä. Täällä Uruguayssa on nyt kolmatta päivää ihan hyytävän kylmä. Hyytävällä meinaan oikeesti luihin ja ytimiin menevää kylmää, nukuin viime yönä niin että mulla oli kolme hupparia, kolmet housut, kahet villasukat ja kolme peittoa ja huoneessa oli jonkinkaltainen lämmityslaitekin ja palelin helvetillisesti. :D Täällä on nyt jotain ehkä 5-10 astetta ulkona. Nyt kaikki suomalaiset hymähtelee et ei toi viel mitää, niin miekii tein kun mua varoitettiin että täällä on sitten kylmä talvisin. Täällä kuitenkin kylmä on ihan erilaista, ilma on kosteempaa ja missään, lukuunottamatta ehkä yhtä ostoskeskusta, siis missään ei ole kunnon lämmityslaitteita tai ilmastointia tai mitään. Lämpö tulee takasta ja jos se pääsee sammumaan, ei mahda minkään, sitten palellaan. Suomessa toki on paljon kylmempi, mutta siellä ei olla samalla tavalla kylmissään. Jos ulkona olisikin vaikka -30 astetta, aina on joku paikka mihin mennä lämpimään, astuu vaan ovesta sisään mukaviin +20 asteeseen. Ihan vaan huvikseen, miettikää millasta täällä on käydä suihkussa. Niinpä. Onneks kohta alkaa kevät! 

Mitäs muuta kertoisin. Hmmmmm... No, perjantaina meillä oli koulun retki, paseo, jonnekin. Multa sillon ekana koulupäivänä kysyttiin että haluunko mennä retkelle. En tajunnu kunnolla mitä mulle yritettiin selittää ja lopulta totesin vaa että miksikäs ei, mennään vaan. Retken kohde, kuten käytännössä kaikki muutkin yksityiskohdat, olivat minulle melkolailla hämärän peitossa perjantaihin eli siis retkipäivään asti. Muutama muukin mun luokkalainen lähti joten seurailin vaan niitä bussiin ja ympäriinsä. Ne kaikki oli tosi ihania ja jakso selittää mulle juttuja ja vahtii et en eksy tai joudu "vääräään porukkaan". :D

No mutta siis, ekakskin suunnattiin Conaprole nimiseen maitotehtaaseen (joojoo iskä, meijeriin) ja siellä meille tyrkättiin käteen tehtävämoniste joka meijän oli tarkoitus täyttää kierroksen aikana. En tajunnu kysymyksistä enkä kierroksesta melkein mitään, mutta onneks jotku ihanat randomit täytti mun lippulappusen mun puolesta. :D No, tiivistettynä, kierros oli tylsä ja siellä hais pahalta! Sitte takas bussiin ja suunnattii johonkin Urufor-nimiseen paikkaan. En tiiä mitä siellä tehään, jotain puuhun liittyvää. :D No mut kumminkiin, ulkona oli tappokylmä, bussissa siedettävä. Meiät jaettiin kahteen ryhmään, joista eka pisti turvallisuussyistä huomioliivit ja kypärät päälle ja lähti kierrokselle. Me muut sillä aikaa istuskeltii bussissa, juteltiin ja säädettii kaikenlaista. Multa kyseltiin tosi paljon Suomesta ja suomalaisista. Keskustelusta en kerro sen enempää, kuin että jos olet melko vaalea ja mieluiten sinisilmäinen ulkomaalainen ja Suomessa on yksinäinen olo ja hankala löytää kumppania, suunnatkaa uruguayhin ja ongelmat on tiessään. Mun kuulemma pitää houkutella suomalaisia miespuolisia henkilöitä tänne ihailtavaksi. :DDD Nyt olette houkuteltuja!

No kumminkin, takaisin retkeen! Toisella ryhmällä kesti kauan ja kun ne lopulta umpijäässä palas ja me eli ryhmä nro 2 saatiin kiskottua kypärät päähän, meille ilmotettiinkii että "¡vamos!", kierroskamat pois päältä, mennään takas koululle. Eli meidän ei tarvinnut palella ja kärsiä tylsää kierrosta ulkona. :D Ja sit bussilla koululle ja sieltä kotiin. 

Tämän kuvan nappasin vaan törkeästi luvatta facesta, mutta siis, kuka ei kuulu joukkoon? :D

Muuten, en olekaan maininnut tuliaisista, mutta siis annoin ne silloin ekana iltanani täällä. Muumimukit on ollu kovassa käytössä ja karkeista tykätään. Kummallisesti salmiakit on kuulemma "eksoottisia, mutta maukkaita". Ajattelin ensviikolla viedä niitä koulun maistettaviksi kanssa. Ja muumeihin on rakastunut mun uruguaysisko, joka ilta ennen nukkumaanmenoa se katsoo YouTubesta espanjaksi dubattuja muumipapan seikkailuja. :D 

Jos ihmettelette tiuhaa päivitystahtia, johtuu siitä että mulla on vähäntylsää täällä näin viikonloppuna. Mutta ei se mitää, ensviikolla mut vissiin opetetaan käyttämään paikallisbusseja että pääsen liikkumaan kavereille ja keskustaan ilman että pitäisi olla riippuvainen hostmamán kyydityksistä. Jeee! Ja ensviikolla ei myöskään oo espanjantunteja, vastaava menee mntvideoon! :D

BTW, kattokaa mitä mä söin! :DDDD

kaikki hyvin

Ihan ekaksi haluan julistaa kaikille, että olen rakastunut. Uruguayhin. Tämä maa, ihmiset ja Rivera ovat kaikki mahtavia asioita ja en voisi olla onnellisempi tänne päätymisestäni! Mutta siitä myöhemmin, nyt kirjoitan eroista päivistä ihan niinkuin aikasemmin lupasin.

Sunnuntai-iltana siis sen jälkeen kun olin tavannut perheeni Riveran bussiasemalla nousimme autoon ja suuntasimme kohti kotia. Olin aivan tajuttoman väsynyt ja olo oli sekava, espanja ei sujunut ja tuntui kuin olisin solmussa. Perhe hymyili ja oli kaikin puolin ihana, mutta minulla oli koko ajan jotenkin tyhjä ja rauhaton olo. He olivat valmistuneet ruokaa ja söimme yhdessä, minulle esiteltiin taloa ja kävin melkein suoraan nukkumaan. Jaan huoneen perheen 7-vuotiaan tyttären kanssa, en puhu vielä nimillä kun en ole saanut aikaiseksi kunnolla selittää blogiani vielä espanjaksi enkä ole kysynyt lupaa nimien yms mainitsemiseen. No mutta siis kumminkin, huoneen jakaminen on oikeastaan kaikin puolin mainio juttu, nyt minulla ei ole mahdollisuutta eristäytyä kaikesta ja olla awkward. :D Tulemme toiveen oikein hyvin ja hän on ihanan kärsivällinen selittämään asioita niin että ymmärrän. 

Seuraavana aamuna eli maanantaina siis, sain nukkua pitkään. Uruguayisä (mun pitää tosiaan miettiä suomenkieliset nimet näille perheenjäsenille, espanjaksi ovat mamá ja papá) lähti töihin ja sisko kouluun ja olin hostäidin kanssa kahdestaan kotona.  Kahden maissa mentiin hakemaa hermana koulusta. Hän käy toista luokkaa melkolailla Riveran keskustassa. Seisoskeltiin pihalla jonkin aikaa ja sitten ikkunaan ilmestyi valtava määrä lapsia, jotka kaikki hymyilivät ja vilkuttivat minulle. Mentiin hostäidin kanssa sisälle ja tokaluokan opettaja ilmoitti että olen ollut päivän kuuma puheenaihe ja minut kutsuttiin vierailemaan luokkaan sitten kun espanjani paranee, kuulemma kysymyksissä löytyy. :D Lapset olivat ihania, mun silmät on kuulemma muy kauniit. Sitä saa muutenkin kuulla täällä koko ajan. Käytiin muuten kanssa keskustassa ostamassa mulle simkortti puhelimeen ja vihkoja kouluun yms. Näin vähän keskustaa.

Kaikkial on kulkukoirii ja muita sellaisia, tulee sad fiilis :(

Läheltä mun kotii

Tiistaina mun oli tarkoitus aloittaa liceo, joten herättiin aikaisin ja heitettiin hermana kouluun ja mentiin hostmamán kanssa koululle venaileen. Rehtori ei kuitenkaan ollu paikalla ja venailtiin pari tuntia, aika kävi pitkäksi. Sitten ihan out of the blue rehtori ilmestyi paikalle ja kaikki tapahtu tosi nopeasti. Mut kuljetettiin johonkin toimistoon ja mun arvosanat passi yms tarkastettiin ja sit ne vissiin mietti et mille luokalle mut laitetaan. En ymmärtänyt mitään kun kaikki puhu niin hirveen nopeasti ja sitten iha yllättäen se rehtori työnsi mut hartioista johonkin random luokkaan täynnä oppilaita ja esitteli mut niille. Mun tuleva luokka, bien. Kaikki tuijotti mua ja kyseli kaikkee siltä rehtorilta ja se vastaili mutta ne puhu niin nopeesti ja olin niin jäässä etten oikeen tajunnut mitään, musta ne kumminkin puhu ku koko ajan kuulu "emma", "finlandia" ja "rubia". Seisoin vaan siinä ja kaikki tuijotti, oli mainio olo, ei. 

Sit mut työnnettiin pois sieltä luokasta ja mentiin hakemaan hermana koulusta ja mentiin shoppailemaan Brasilian puolelle. Mulla oli espanjantunti, ne on aina YFUn area repin eli vastaavan luona. Täällä Riverassa vastaava on sellanen aika vanha nainen, jonka talossa on tosi kylmä. Tähän asti tunneilla on käyty sellaisia asioita joita jo tiedän, kuten numeroita ja kuukausia, mutta eihän se kertaus haittaakaan. YFU uruguay siis tarjoaa ihanasti kaikille uruguayhin tuleville vaihto-oppilaille 36 espanjantuntia ilmaiseksi. Vaikka tarjoaa tarjoaa, pakollisiahan ne on, mutta musta ihan hyödyllisiä.

Mulla oli mun eka kunnon koulupäivä keskiviikkona. Mut työnnettiin taas sinne toimistoon jossa sihteeri-ihmiset yritti saada Google translatea toimimaan kun ne yritti kysyy multa kysymyksiä. Oisin osannu ilmankin, mutta ne vaa kylmänviileesti ignooras mun yritykset ilmoittaa entiendo eli ymmärrän. No mutta kumminkin mun mielestä koulun henkilökunta mitä tähän asti oon tavannu on ollu kaikki tosi mukavia, vaikka mun luokkalaiset on tähän asti aina ilmoittanu että "profa es loco" eli että ope on hullu. Paitsi fysiikanopettaja on kuulemma tosi hyvännäköinen. No jaa... :D 

Sit mut laitettiin luokkaan, kaikki oli siellä jo valmiina istumassa. Kaikki oli tosi ihania, ne selitti kaikkii käytäntöjä, joita siis ei ole, ja muuta sellasta. Ja kaikilla  on hirveästi kysymyksii Suomesta ja musta ja sellaisesta. Nautin nyt niin kauan kun mun suosio kestää. Ja sitä riittää, kaikki oli niin keskittyny mulle juttelemiseen että ne vaa ignooras kaikki opettajat ja puhu niitten päälle. :D Eikä se ees haitannut niitä, ne vaa jatko hölötystä siellä taustalla vaikka ketää ei kiinnostanut.

Kaikkial on tollasii random hevosia vaa kuljeskelemassa :D

Tyypillisiä uruaylaisia taloja 

Suosiosta puheen ollen, meillä on joka päivä kolme n 10 minuutin recreota eli välkkää. Mun luokkalaiset raahas mut aina käytävälle seisomaan ja sit oikeesti kaikki, siis KAIKKI vaa tuijotti mua kaukaa ku oon blondi ja ulkomaalainen. Äly moni tuli moikkaa ja esittäytymään, mutta en kyllä enää muista kenenkään nimee. Sit facebookis tulee kaveripyyntöi mut en enä muista kuka on kuka. :D Ja täällä aina moikatessa annetaan beso eli poskipusu, ihan kaikille vähänkään tutuille, opeille ja kaikille. Mua on pussailtu kuluneen viikon aikana enemmän kun mun koko elämän aikana. :D ja kaikki kehuu mua koko ajan, alkaa jo vähän ärsyttää ku yrittää käydä keskustelua joka vaatii paljon keskittymistä ja toinen keskeyttää koko ajan vaa ilmoittaakseen sadasta kertaa että mulla on nätit hiukset. Joojoo :D

Meillä oli bilsaa, fysiikkaa, englantia ja jotain muuta, en nyt muista mitä. :D Enkus nää on niin alkeellisella tasolla että huhhuh. :D mut de nada, opin puhuun espanjaa nopeampaan. Kotonakaan ei puhuta yhtään enkkua, mutta onneksi ei hirveästi portugalia vaa enemmän espanjaa. Koulussa ne tykkää kiusaa mua ja puhuu mulle portugali ja sit ne nauraa ku en tajuu mitää. :D Täällä fronteralla kaikki vissii puhuu kans portugalia eli bueno, lisää mitä en ymmärrä.

Oho, tulipa tekstiä! :D no oh well, ne lukee ketä kiinnostaa. Tiivistetysti siis, viihdyn mainiosti, mun luokka on ihana ja hauska, mut on jo kutsuttu ties mihin bileisiin ja musta on vissii tullu jonku jalkapallojoukkueen maskotti! Perhe on ihana! Espanja alkaa jo sujuu, valtavasti on vielä edessä opittavaa, mutta ei se mitää, nyt jo puhun sata kertaa enemmän ku viikko sitten! 

Kaikki on siis oikein OIKEIN hyvin!

en tiiä miks tää fontti on tällänen, mutta olkoon! En padil pysty korjaa.

elonmerkkejä

Nyt olen turvallisesti Riverassa hostperheeni luona, tavarat on laitettu kaappiin omille paikoilleen ja kotiutuminen alkaa hitaasti mutta toivottavasti varmasti!

Lähdin siis matkaan torstaiaamuna, minua oli saattamassa lentokentälle äiti, iskä ja siskoni Elli. Käytiin starbucksissa ja sanottiin hyvästit. Se oli ehkä yksi rankoimmista asioista joita olen elämässäni tähän asti tehnyt. Sitten mentiin muiden vaihto-oppilaiden kanssa läpi kaikki tarkastukset yms ja pian oltiinkin jo lentokoneessa matkalla kauas pois. Lento Pariisiin kesti noin kolme tuntia ja meillä oli päälle viiden tunnin vaihto. Aika kävi hyvin pitkäksi, ei siellä lentokentällä mitenkään hirveästi ole tekemistä ja ilmaista wifiäkin oli vain puoli tuntia eli yhtä tyhjän kanssa. :D Meitä oli siis samalla lennolla kuusi Uruguayhin ja viisi Argentiinaan menijää.

Sitten oli edessä lento Buenos Airesiin. Kukaan ei ollut maininnut että meillä olisi välilasku Buenos Airesissa eli tuli siis hyvin yllätyksenä. Mutta ei se mitään, vaihto oli hyvin lyhyt ja lento Montevideoon kesti vain kaksikymmentä minuuttia.

Carrasco Airport Montevideo 

Perillä Montevideossa odottelimme (vaihteeksi) taas vähän lisää, ja sitten suuntasimme orientaatioleirille estancialle eli vähän niinkuin maatilalle jonkin verran Montevideon ulkopuolelle. Paikka oli tosi kiva ja meille järjestettiin siellä ensimmäisenä päivänä erilaisia farmijuttuja, niinkuin traktorikierros ympäröiville pelloilla ja lehmä lypsämistä. :D Muuten ensimmäinen päivä oli pääasiassa omistettu nukkumiselle ja suihkussa käymiselle piiiiitkän lennon jälkeen. Illalla leikimme jotain tutustumis- yms leikkejä. 

Minä ja vasikka minikokoisessa häkissään :(

Maisemia estancialla

Aamupala

Toisena päivänä meillä oli itse kunnon orientaatio, eli paljon puhetta erilaisuuksista hyväksymisestä yms yms eli pääasiassa kaikkea sitä samaa mitä on tolkutettu siitä asti kun päätin lähteä vaihtoon. Sääntöjä yms. No, nyt ne ainakin tiedetään. Ohjelma oli kuitenkin oikein hauska ja YFUn vapaaehtoiset täällä Uruguayssa olivat todella hulvattomia tyyppejä ja saimme kuullaties mitä tarinoita heidän omista vaihtovuosistaan ja seikkailuistaan. Illalla meillä oli bonfire ulkona ja volunteerit soittelivat kitaraa ja lauloivat uruguaylaisia ja myös kyllä englanninkielisiäkin lauluja. Hengailtiin vain siinä ympärillä ja se oli todella tunnelmallista. :D 

Bonfire

Kuvassa Naomi (USA), Marie (Belgia), Tiril (Norja) ja Bianca (Suomi).

Leirin ehdottomasti parasta antia oli kuitenkin muiden vaihto-oppilaiden tapaaminen ja tutustuminen. Sain paljon uusia kivoja kavereita ja nyt jo on suunnitteilla kivoja reissuja ja vierailua muitten vaihtareitten luona kesälomalla. :) Meitä vaihtareita oli leirillä 56 ja 35 oli saksalaisia eli siis saksaa kyllä kuuli puhuttavan enemmän kuin englantia ja espanjaa. 

Sunnuntaina lähdimme pois leiriltä ja suuntasimme Montevideon isoon Tres Cruces-bussiterminaaliin josta kaikki lähtivät omiin suuntiinsa. Minun suuntani oli melkein seitsemän tunnin bussimatka Riveraan. Samalla bussilla tuli saksalainen tyttö joka on myös Riverassa, suomalainen Leila joka on pikkukylässä nimeltä Minas de Corrales noin tunti Riverasta etelään ja belgialainen tyttö joka on pikkukylässä nimeltä Tranqueras melko lähellä Riveraa. Bussi oli melkein tunnin myöhässä saapuessaan Riveraan, jonka bussiterminaalissa meitä olivat vastassa isäntäperheet. Minun perheestäni olivat kaikki minua vastassa ja heillä oli myös perheen koira Sol mukanaan. He olivat tehneet ison kyltin jossa luki Bienvenida a Uruguay Emma. He ovat todella mukavia ja olen hyvin onnekas että olen saanut näin ihanan perheen. 

Montevideosta bussiterminaalin ulkopuolelta

Bussissa matkalla Riveraan

Mun ihana uruguayperhe oli koristellu! <3

Kirjoitan myöhemmin lisää ensimmäisistä päivittäin perheessä ja koulun alusta, nyt mennään hakemaan perheen tyttöä koulusta ja minulla on myöhemmin tänään vielä espanjantuntikin!!:) 

Kaikki on siis hyvin, huolehtijat Suomessa älkää huolehtiko!